Surffailen tässä parhaillaan kivikautisten työvälineiden kuvia. Sormet syyhyää. Ei tullut otettua joulunviettoon edes virkkuukoukkua mukaan. Ostin taannoin paksun virkkuukoukun, kun en jaksa semmosta pikkupitsipiperrystä. Huomioonottaen, että en osaa virkata kuin isoäidinneliöitä, olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana kovin kiinnostunut virkkaamisesta. Ei niin että olisin saanut aikaan muuta kuin epämääräisiä "ketjusilmukoita toisissa ketjusilmukoissa kiinni"-tyylisiä virityksiä.
Se, että haluan tehdä jonkin (vaikeankin) käsityön, ei tietenkään tarkoita sitä, että esim. hakisin valmiin ohjeen tai muuten osaisin kyseisen käsityön vaatimaa tekniikkaa. Keskittymiskykyni on noin ekaluokkalaisen ADHD-lapsen luokkaa, kun teen käsitöitä. Jos jostain syystä vielä kiukuttaa ja kun ei ole hakenut minkäänlaista ohjetta, päin persettähän se menee ja paiskon lankakeriä ympäriinsä.
Usein elän jossain ihan omassa haavemaailmassani, jossa menen autotalliin ja veistelen tosta noin vaan vaikka kokonaisen lipaston. Joo, osaan mä naulata taululle naulan seinään ja veistää puukolla makkaratikun, mutta koska on tärkeää ajatella itseään monilahjakkuutena tilanteessa kuin tilanteessa, olen ihan varma, että se lipasto onnistuisi täydellisesti.
Askartelu on kanssa yks perkele. Tein joskus äidille niistä ihmeellisistä valkoisista massapalloista pupun. Se näyttää siltä, että lihava mafioso olisi valkaistu ja sille olisi laitettu valkoiset tuntosarvet. En ymmärrä mitä tapahtui välillä idea-toteutus, minä kun ajattelin tehdä sellaisen suloisen pienen pupun, jota katsellessaan äiti voisi ajatella, että onpas se minun tyttö hyvä askartelemaan eikä joutuisi pelkäämään, että mafiosopupu tuo hevoslelun verisen pään sänkyyn.
Joskus tein joulukortteja ja jopa lähetin ne. En tee enää. Tai jos teen, niin on parempi olla lapsi, jota syyttää kököistä korteista.
torstai 15. joulukuuta 2011
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Maalla vs. kaupungissa
Olen elänyt suurimman osan elämästäni maalla, mutta kaupunkielämisestäkin on vähän yli kuuden vuoden kokemus. Vertailen tässä entryssä tieteellisen tarkasti maalla ja kaupungissa elämisen eroja
Kumisaappaat
Nykyään on muodikasta kulkea kaupungillakin kumisaappaissa. Mutta vain jos kumisaappaat ovat hip ja cool, eli esim. limenvihreät, täynnä kukkasia tai muuten vain Nokian mustista kumppareista eroavat. Ja ne ovat tietysti puhtaat. Aina. Maalla taas kumisaappaat ovat aina mustat nokialaiset ja mitä enemmän mutapaakkuja tuot niiden kanssa eteiseen, sitä parempi.
Kuka olet
Kaupungissa kysytään aina "mitä sä teet". Vastaukseksi ei kelpaa "no mä tässä istun ja juon kahvia ja juttelen sun kanssa" vaan pitää kertoa tekeekö töitä vai opiskeleeko. Sitten tehdään hataria aasinsiltoja mahdollisiin yhteisiin tuttuihin. "No kun sä opiskelet siellä, niin sä varmaan tunnet ton ja ton?" "No en kyllä tunne." Keskustelu jäätyy. Maalla kysytään "kenen likkoja/poikia olet". Koska kaikki tuntee toisensa kuitenkin jotain kautta. "Ai, sä ootkin mun mutsin duunikaverin serkun poika, ai ku kiva!" Ja voit olla varma, että olette olleet samassa koulussa, eli jos ei muuta keksi, niin voi puhua koulusta, jossa jo suurinpiirtein isoisovanhemmatkin ovat käyneet.
Koirat
Kaupungissa koiran pitää olla hipihiljaa niin sisällä kuin ulkonakin. Sen sijaan maalla sekä koirat että omistajat möykkää ns. helvetisti, koska koira haukkuu sen parin hehtaarin tontin toisessa päässä kahden kilometrin päässä kulkevaa jänöä ja omistaja karjaisee "HILJAA!" sieltä toisen puolen tonttia. Jos käy hyvin, eri omistajien koirat sijaitsevat sopivin välimatkoin toisistaan, eli ne saavat aikaan haukku-HILJAA-ketjureaktion helposti aikaiseksi ja neljänkymmenen kilometrinkin päässä koira haukkuu sille samalle jänölle.
Huvittelut
Kaupungissa pääsee aina baariin helposti. Voi vaikka käydä keskellä viikkoa huitaisemassa naamaan pari kaljaa. Anteeksi, tarkoitin kymmenen. Ja sitten katselee krapulassa aamulla LIVin lifestyleohjelmia ja miettii että pitikö taas. Maalla baarireissut pitää suunnitella tarkkaan. Jos kahden viikon päästä haluaa baariin, pitää kerätä neljän hengen ryyppyjengi kasaan ja sitten hankkia vielä kuski. Ja jos kuski on mällännyt autonsa hiekoittamattomalla pikkutiellä just edellisviikonloppuna, pitää hankkia sille kuskille autokin, mutta uskaltaako sille omaa autoaan antaa, jos se mällää senkin, kysyn vaan.
Kylttyyri
Kaupungissa on kulttuuria. Tai ainakin niin ne väittää. Turussakin on pystytelty ties mitä kulttuurielämyksiä sinne tänne, kun on se kulttuuripääkaupunkivuosi. Maalla ei ole kulttuuria. Tai on siellä kirjastoja. Vielä, mutta niidenkin olemassaolo on uhattuna. Eihän maalaiset lukea halua, ne vaan polttaa pontikkaa ja lypsää lehmiä. Tai on siellä agrikulttuuria. Eiku.
Kumisaappaat
Nykyään on muodikasta kulkea kaupungillakin kumisaappaissa. Mutta vain jos kumisaappaat ovat hip ja cool, eli esim. limenvihreät, täynnä kukkasia tai muuten vain Nokian mustista kumppareista eroavat. Ja ne ovat tietysti puhtaat. Aina. Maalla taas kumisaappaat ovat aina mustat nokialaiset ja mitä enemmän mutapaakkuja tuot niiden kanssa eteiseen, sitä parempi.
Kuka olet
Kaupungissa kysytään aina "mitä sä teet". Vastaukseksi ei kelpaa "no mä tässä istun ja juon kahvia ja juttelen sun kanssa" vaan pitää kertoa tekeekö töitä vai opiskeleeko. Sitten tehdään hataria aasinsiltoja mahdollisiin yhteisiin tuttuihin. "No kun sä opiskelet siellä, niin sä varmaan tunnet ton ja ton?" "No en kyllä tunne." Keskustelu jäätyy. Maalla kysytään "kenen likkoja/poikia olet". Koska kaikki tuntee toisensa kuitenkin jotain kautta. "Ai, sä ootkin mun mutsin duunikaverin serkun poika, ai ku kiva!" Ja voit olla varma, että olette olleet samassa koulussa, eli jos ei muuta keksi, niin voi puhua koulusta, jossa jo suurinpiirtein isoisovanhemmatkin ovat käyneet.
Koirat
Kaupungissa koiran pitää olla hipihiljaa niin sisällä kuin ulkonakin. Sen sijaan maalla sekä koirat että omistajat möykkää ns. helvetisti, koska koira haukkuu sen parin hehtaarin tontin toisessa päässä kahden kilometrin päässä kulkevaa jänöä ja omistaja karjaisee "HILJAA!" sieltä toisen puolen tonttia. Jos käy hyvin, eri omistajien koirat sijaitsevat sopivin välimatkoin toisistaan, eli ne saavat aikaan haukku-HILJAA-ketjureaktion helposti aikaiseksi ja neljänkymmenen kilometrinkin päässä koira haukkuu sille samalle jänölle.
Huvittelut
Kaupungissa pääsee aina baariin helposti. Voi vaikka käydä keskellä viikkoa huitaisemassa naamaan pari kaljaa. Anteeksi, tarkoitin kymmenen. Ja sitten katselee krapulassa aamulla LIVin lifestyleohjelmia ja miettii että pitikö taas. Maalla baarireissut pitää suunnitella tarkkaan. Jos kahden viikon päästä haluaa baariin, pitää kerätä neljän hengen ryyppyjengi kasaan ja sitten hankkia vielä kuski. Ja jos kuski on mällännyt autonsa hiekoittamattomalla pikkutiellä just edellisviikonloppuna, pitää hankkia sille kuskille autokin, mutta uskaltaako sille omaa autoaan antaa, jos se mällää senkin, kysyn vaan.
Kylttyyri
Kaupungissa on kulttuuria. Tai ainakin niin ne väittää. Turussakin on pystytelty ties mitä kulttuurielämyksiä sinne tänne, kun on se kulttuuripääkaupunkivuosi. Maalla ei ole kulttuuria. Tai on siellä kirjastoja. Vielä, mutta niidenkin olemassaolo on uhattuna. Eihän maalaiset lukea halua, ne vaan polttaa pontikkaa ja lypsää lehmiä. Tai on siellä agrikulttuuria. Eiku.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Letku pyllyssä kohti parempaa elämää
(ehkä paras otsikkoni tässä blogissa, toim. huom.)
Rakastan yli kaiken lukea erilaisista puhdistavista paastoista ja laihdutuskuureista. Sana detox on ihana ja "kuona-aineet poistuvat elimistöstäsi" on kiva lause. Liittyy varmasti jotenkin rysäytyssiivousfilosofiaani ajatella, että "ois tosi kiva pitää tämmönen kahden viikon mehu-varsiselleripaasto ja saada kaikki kuona-aineet pois elimistöstä ja olla ilman kaikkea myrkyllistä niin kuin kahvia, tupakkaa ja alkoholia ja sit olla ihanan freesi ja elimistö ois puhdas ja täynnä enkelienergiaa ja koko maailma ois sen jälkeen yhtä auringonpaistetta!"
Ensinnäkin, en pidä auringonpaisteesta. Silloin tulee kuuma, hiki ja palan ja oksettaa ja auringonpistos ja blaargh.
Jos nyt tosissaan ajattelee asiaa, niin vihaan hörppiä kaikenlaisia yrttiteehässäköitä, olivat ne kuinka terveellisiä tahansa. Olen yrittänyt löytää hyvältä maistuvaa yrttiteereseptiä vuosikausia. Aina se maistuu kuitenkin lähinnä rehulta. Tai heinältä. Tai ruoholta (siis siltä ruoholta jota kasvaa takapihalla itsekseen, ei siltä, jota kasvatetaan vaatekomeroissa kerrostaloasunnoissa).
Olen myös kuullut pelkkiä kauhutarinoita glaubersuolasta ja sen nauttimisesta paastolla. Olen huono juomaan mitään pahaa. Ei kiitos. Plus että en muutenkaan haluaisi olla litkupaastolla. Tai tunkea letkua takapuoleeni, että sieltäkin poistuisi kuonat. Luotan enemmän suolistoni luonnolliseen tapaan poistaa asiat sieltä osastolta.
Ja jos paastoaa, pitäisi sen lisäksi, että heikottaa ja saa pelkästään juoda mehuja tai syödä litkua keittoa, olla ilman aamukahvia. Tai aamutupakkaa. Lopun päivää kyllä kestää ilman (tässä pieni itselleen valehteleminen), mutta asunnosta ei poistuta ennen tiettyä kofeiini- ja nikotiinitasoa elimistössä. Ok, joskus olen ilman kahvia. Silloin juon teetä, mutta sekin mustaa, ei sitä terveellisempää vihreää. Usein olen myös ilman tupakkaa, mutta tupakoinnin lopettaminen siksi aikaa, kun rääkkää itseään paastolla, ei tunnu kivalta ajatukselta. Tai sitten minut pitäisi sulkea esim. omaan häkkikellariini, etten ole vaarallinen itselleni tai muille.
Mutta Eriikat ovat kummallisia otuksia. Kun taas joku linkkaa jonkun detox-sivun netistä, olen innolla lukemassa ja huijaamassa itseäni, että joo, kyllä mä nyt taas tykkään tästä yrttiteestä.
Rakastan yli kaiken lukea erilaisista puhdistavista paastoista ja laihdutuskuureista. Sana detox on ihana ja "kuona-aineet poistuvat elimistöstäsi" on kiva lause. Liittyy varmasti jotenkin rysäytyssiivousfilosofiaani ajatella, että "ois tosi kiva pitää tämmönen kahden viikon mehu-varsiselleripaasto ja saada kaikki kuona-aineet pois elimistöstä ja olla ilman kaikkea myrkyllistä niin kuin kahvia, tupakkaa ja alkoholia ja sit olla ihanan freesi ja elimistö ois puhdas ja täynnä enkelienergiaa ja koko maailma ois sen jälkeen yhtä auringonpaistetta!"
Ensinnäkin, en pidä auringonpaisteesta. Silloin tulee kuuma, hiki ja palan ja oksettaa ja auringonpistos ja blaargh.
Jos nyt tosissaan ajattelee asiaa, niin vihaan hörppiä kaikenlaisia yrttiteehässäköitä, olivat ne kuinka terveellisiä tahansa. Olen yrittänyt löytää hyvältä maistuvaa yrttiteereseptiä vuosikausia. Aina se maistuu kuitenkin lähinnä rehulta. Tai heinältä. Tai ruoholta (siis siltä ruoholta jota kasvaa takapihalla itsekseen, ei siltä, jota kasvatetaan vaatekomeroissa kerrostaloasunnoissa).
Olen myös kuullut pelkkiä kauhutarinoita glaubersuolasta ja sen nauttimisesta paastolla. Olen huono juomaan mitään pahaa. Ei kiitos. Plus että en muutenkaan haluaisi olla litkupaastolla. Tai tunkea letkua takapuoleeni, että sieltäkin poistuisi kuonat. Luotan enemmän suolistoni luonnolliseen tapaan poistaa asiat sieltä osastolta.
Ja jos paastoaa, pitäisi sen lisäksi, että heikottaa ja saa pelkästään juoda mehuja tai syödä litkua keittoa, olla ilman aamukahvia. Tai aamutupakkaa. Lopun päivää kyllä kestää ilman (tässä pieni itselleen valehteleminen), mutta asunnosta ei poistuta ennen tiettyä kofeiini- ja nikotiinitasoa elimistössä. Ok, joskus olen ilman kahvia. Silloin juon teetä, mutta sekin mustaa, ei sitä terveellisempää vihreää. Usein olen myös ilman tupakkaa, mutta tupakoinnin lopettaminen siksi aikaa, kun rääkkää itseään paastolla, ei tunnu kivalta ajatukselta. Tai sitten minut pitäisi sulkea esim. omaan häkkikellariini, etten ole vaarallinen itselleni tai muille.
Mutta Eriikat ovat kummallisia otuksia. Kun taas joku linkkaa jonkun detox-sivun netistä, olen innolla lukemassa ja huijaamassa itseäni, että joo, kyllä mä nyt taas tykkään tästä yrttiteestä.
torstai 24. marraskuuta 2011
Rysähtämällä siistiä
Olen sanonut itseäni monesti sotkuiseksi ihmiseksi sen perusteella, että asuntoni on sotkuinen. Eilen tajusin sen olevan väärin sanottu. Pidän siitä, että on siistiä ja tavarat ovat paikoillaan. Luonani on harvoin tällaista, koska olen rysäytyssiivooja.
Siivoaminen on kivaa. Mutta en halua siivota joka päivä kymmentä minuuttia. Se ei tunnu oikealta. Sen sijaan se, että päästää kämpän käsittämättömään kuntoon ja siivoaa 2-8 päivää yötä myöden on äärimmäisen kivaa.
Ensinnäkin tiskivuori on (hajua lukuunottamatta) ihanan haastava kohde. Miten teen tilaa yksiön keittokomeroon niin että saan edes toisen altaan käyttööni? Millaista hometta tämä astia kasvattaa, entä tämä? Luonnon monimuotoisuus omassa keittiössä! Joskus saan tosin napata toiseen käteen tiskiharjan ja toiseen käteen puukon, koska osa homeista on kehittänyt tietoisuuden ja puolustautuvat kynsin ja hampain. Kun olen tiskannut kaiken ja haudannut kuusijalkaiset homeolennot kerrostalon pihalle, asetan hedelmäkorin keittiöön, paistan kanelimaustetta uunissa (jonka olen luonnollisesti hinkannut raivolla puhtaammaksi kuin se käyttöönotettaessakaan oli) ja keittelen kahvit puhtaalla Moccamasterilla ja koen keittiöidylliä.
Rysäyssiivouksen tärkein osa on laittaa tavarat paikoilleen. Minulla on kolmevuotiaan lapsen keskittymiskyky, joten tuossa nurkassa on kesken neuleprojekti, tuossa olen askarrellut, kas, keskeneräinen piirrustus mäpä piirrän tän loppuun ai kaks tuntia meni jo alanpa katsoa Salaisia Kansioita, jos siellä ois vaikka kuusijalkaisista homeolennoista jotain!
Yleensä keksin vielä jonkun lisäproggiksen siivouksen lisäksi. Ja sen piirroksen lisäksi. Alan vaikkapa aakkostaa kirjojani tai käymään läpi valokuviani. Tämä tietysti hetkellisesti lisää sotkun määrää, koska kirjat tai valokuvat pitää levittää jo järjestetyille pinnoille. Ja sitten taas kohta onkin yksi siivouspäivä mennyt ja katselen taas Salaisia Kansioita, joissa ei ole vieläkään ollut homeolentoinfoa tai suoraa numeroa Mulderille.
Jossain vaiheessa ennen rysäyssiivousta olen havainnut, että olen taas hienosti lipsahtanut "päiväpeitto joka aamu sängyn päälle, ettei koirat tuo hiekkaa sänkyyn"-suunnitelmistani ja hiekkamäärästä voisi rakentaa kivan hiekkalinnan. Eli lakanat vaihtoon ja sängyn imuroiminen. Sitten tajuan, että jei, pyykinpesu se vasta kivaa onkin ja pesen kaikki pyykit pois. Pesen myös vaatteita, jotka ovat ehkä likaisia tai sitten eivät, mutta on tärkeää saada pestyä pyykkiä mahdollisimman paljon!
Loppuvaiheessa pääsee tekemään jo normaalia siivousta, eli pyyhkimään pölyjä, imuroimaan ja pesemään lattioita. Teen kaikki siivouksen perustoimenpiteet vähän sinnepäin, mutta voin hinkata tahriutunutta jalkalistaa hammasharjalla tuntikausia.
Lopulta kuitenkin asunto on siisti ja ihmettelen, että mitäs sitten. Noh, puhtaassa keittiössä on kivaa tehdä gourmeeta, joten likaan 3 kattilaa, 2 muoviastiaa ja vispilät ja jätskikoneen ja kaksi leikkuulautaa. Sitten aloitan puhtaalla pöydällä jonkun askarteluproggiksen. Ai niin, pitiks ne vaatteetkin selvittää taas? Pitäiskö ne kaikki levittää pitkin kämppää ja raakata mitä mahtuu ja mitkä ei ja mistä tykkää ja mistä ei ja mistä ei ole varma joten jätetään se tohon lattialle. Hei löysin kivan käsityöohjeen, missä mun langat, täällä, no missä just se yks pieni kerä harmaata on ja missä puikot? Ääh, en mä jaksa enää kutoa. Meen nukkuu.
Muutaman päivän päästä alan taas miettiä, että kohta pitäis siivota, mutta en tee sitä ihan heti, etten menettäisi rysäyssiivousurakkaa, joka vaanii nautintoineen ihan nurkan takana.
Siivoaminen on kivaa. Mutta en halua siivota joka päivä kymmentä minuuttia. Se ei tunnu oikealta. Sen sijaan se, että päästää kämpän käsittämättömään kuntoon ja siivoaa 2-8 päivää yötä myöden on äärimmäisen kivaa.
Ensinnäkin tiskivuori on (hajua lukuunottamatta) ihanan haastava kohde. Miten teen tilaa yksiön keittokomeroon niin että saan edes toisen altaan käyttööni? Millaista hometta tämä astia kasvattaa, entä tämä? Luonnon monimuotoisuus omassa keittiössä! Joskus saan tosin napata toiseen käteen tiskiharjan ja toiseen käteen puukon, koska osa homeista on kehittänyt tietoisuuden ja puolustautuvat kynsin ja hampain. Kun olen tiskannut kaiken ja haudannut kuusijalkaiset homeolennot kerrostalon pihalle, asetan hedelmäkorin keittiöön, paistan kanelimaustetta uunissa (jonka olen luonnollisesti hinkannut raivolla puhtaammaksi kuin se käyttöönotettaessakaan oli) ja keittelen kahvit puhtaalla Moccamasterilla ja koen keittiöidylliä.
Rysäyssiivouksen tärkein osa on laittaa tavarat paikoilleen. Minulla on kolmevuotiaan lapsen keskittymiskyky, joten tuossa nurkassa on kesken neuleprojekti, tuossa olen askarrellut, kas, keskeneräinen piirrustus mäpä piirrän tän loppuun ai kaks tuntia meni jo alanpa katsoa Salaisia Kansioita, jos siellä ois vaikka kuusijalkaisista homeolennoista jotain!
Yleensä keksin vielä jonkun lisäproggiksen siivouksen lisäksi. Ja sen piirroksen lisäksi. Alan vaikkapa aakkostaa kirjojani tai käymään läpi valokuviani. Tämä tietysti hetkellisesti lisää sotkun määrää, koska kirjat tai valokuvat pitää levittää jo järjestetyille pinnoille. Ja sitten taas kohta onkin yksi siivouspäivä mennyt ja katselen taas Salaisia Kansioita, joissa ei ole vieläkään ollut homeolentoinfoa tai suoraa numeroa Mulderille.
Jossain vaiheessa ennen rysäyssiivousta olen havainnut, että olen taas hienosti lipsahtanut "päiväpeitto joka aamu sängyn päälle, ettei koirat tuo hiekkaa sänkyyn"-suunnitelmistani ja hiekkamäärästä voisi rakentaa kivan hiekkalinnan. Eli lakanat vaihtoon ja sängyn imuroiminen. Sitten tajuan, että jei, pyykinpesu se vasta kivaa onkin ja pesen kaikki pyykit pois. Pesen myös vaatteita, jotka ovat ehkä likaisia tai sitten eivät, mutta on tärkeää saada pestyä pyykkiä mahdollisimman paljon!
Loppuvaiheessa pääsee tekemään jo normaalia siivousta, eli pyyhkimään pölyjä, imuroimaan ja pesemään lattioita. Teen kaikki siivouksen perustoimenpiteet vähän sinnepäin, mutta voin hinkata tahriutunutta jalkalistaa hammasharjalla tuntikausia.
Lopulta kuitenkin asunto on siisti ja ihmettelen, että mitäs sitten. Noh, puhtaassa keittiössä on kivaa tehdä gourmeeta, joten likaan 3 kattilaa, 2 muoviastiaa ja vispilät ja jätskikoneen ja kaksi leikkuulautaa. Sitten aloitan puhtaalla pöydällä jonkun askarteluproggiksen. Ai niin, pitiks ne vaatteetkin selvittää taas? Pitäiskö ne kaikki levittää pitkin kämppää ja raakata mitä mahtuu ja mitkä ei ja mistä tykkää ja mistä ei ja mistä ei ole varma joten jätetään se tohon lattialle. Hei löysin kivan käsityöohjeen, missä mun langat, täällä, no missä just se yks pieni kerä harmaata on ja missä puikot? Ääh, en mä jaksa enää kutoa. Meen nukkuu.
Muutaman päivän päästä alan taas miettiä, että kohta pitäis siivota, mutta en tee sitä ihan heti, etten menettäisi rysäyssiivousurakkaa, joka vaanii nautintoineen ihan nurkan takana.
torstai 10. marraskuuta 2011
Koiranomistajan ilot
Minulla on kaksi koiraa ja ne ovat kovin rakkaita. Mitenkään lapsenkorvikkeita eivät tietenkään ole, viittaus "rakkaat karvalapseni" ei vihjaa sinnepäinkään. Kokoan nyt tähän entryyn muutaman syyn miksi omat koirani ovat ah niin rakkaat ja hyödylliset.
1. Ilmainen yläselännaksautus
Kun jompikumpi näkee esim. 500 metrin päässä toisen koiran/ihmisen/koiran ja ihmisen, tapahtuu mukava rykäisy sinne suuntaan. Olkapää naksahtaa oikein mukavasti.
2. Turvallisuus
Koirani suojelevat minua ahkerasti. Esim. neljän aikaan Turun Sanomia jakava postimies on ilmeisesti melkoinen murhamies, koska koirat kokevat tärkeäksi herättää minut neljältä aamuyöllä siihen, että kyseinen postimies kulkee rapussa.
3. Ruokamyrkytyksiltä suojaaminen
Tässä koirani ovat erittäin tarkkoja. Jos unohdan hetkeksikin jotain herkästi pilaantuvaa, esimerkiksi lihaa, kauppakassiin lattialle tai matalalle pöydälle, koirani kokevat tehtäväkseen syödä nopeasti kyseisen terveysriskin, ettei minulle vain tule ruokamyrkytystä. Joskus ne tekevät tätä jopa henkensä uhalla, jos olen unohtanut suklaata jonnekin. Mitä omistautumista!
4. Damien-uhan minimointi
Toinen koirani on ehkä liikaa katsonut Omen-elokuvia, koska se karkottaa kaikki lapset läheltämme kulkiessamme ulkona.
5. Hengitysharjoituksista muistuttaminen
Vatsan päälle hyppääminen on hyvä muistutus siitä, että hengitysharjoituksia pitäisi tehdä useammin.
1. Ilmainen yläselännaksautus
Kun jompikumpi näkee esim. 500 metrin päässä toisen koiran/ihmisen/koiran ja ihmisen, tapahtuu mukava rykäisy sinne suuntaan. Olkapää naksahtaa oikein mukavasti.
2. Turvallisuus
Koirani suojelevat minua ahkerasti. Esim. neljän aikaan Turun Sanomia jakava postimies on ilmeisesti melkoinen murhamies, koska koirat kokevat tärkeäksi herättää minut neljältä aamuyöllä siihen, että kyseinen postimies kulkee rapussa.
3. Ruokamyrkytyksiltä suojaaminen
Tässä koirani ovat erittäin tarkkoja. Jos unohdan hetkeksikin jotain herkästi pilaantuvaa, esimerkiksi lihaa, kauppakassiin lattialle tai matalalle pöydälle, koirani kokevat tehtäväkseen syödä nopeasti kyseisen terveysriskin, ettei minulle vain tule ruokamyrkytystä. Joskus ne tekevät tätä jopa henkensä uhalla, jos olen unohtanut suklaata jonnekin. Mitä omistautumista!
4. Damien-uhan minimointi
Toinen koirani on ehkä liikaa katsonut Omen-elokuvia, koska se karkottaa kaikki lapset läheltämme kulkiessamme ulkona.
5. Hengitysharjoituksista muistuttaminen
Vatsan päälle hyppääminen on hyvä muistutus siitä, että hengitysharjoituksia pitäisi tehdä useammin.
torstai 6. lokakuuta 2011
Voihan sosiaalinen media sentään
Olen ollut Facebookissa neljä vuotta. Liityin lähinnä siksi, että vanhemmat opiskelijat kannustivat liittymään että pääsisi sellaiseen meidän alan opiskelijoiden ryhmään. Ryhmä kuoli. Facebookin käyttö jäi.
Fb:lla on tapa hämmentää minut totaalisesti. Anteeksi, sanoinko hämmentää? Tarkoitin "saada ärsyyntymään maksimaalisesti". Se, että systeemi ei toimi useinkaan sillä tavalla kuin pitäisi (chatti jummaa, ilmoituksia jää tulematta, tulee useamman kerran samasta asiasta, tapahtumakutsut katoavat matkan varrella jne.), systeemi muuttuu ihan koko ajan.
Ja sitten piti tulla se joku uudistus, mitä, viime viikolla? Ei ole näkynyt. Muuta kuin mediassa ennen uudistuksen päivämäärää. Ja sen jälkeen hämmentyneessä Fb-kansassa: "näkyyks teil se joku uus systeemi ei mul vaa."
Muutetaan jakosysteemiä, muutetaan kuvienkatsomissysteemiä, muutetaan sitä mistä saa säädettyä asetuksia (mm. niitä kohuttuja yksityisyysasetuksia), muutetaan sitä, muutetaan tätä. Loppujen lopuksi Fb on netin suurin puzzle, jos klikkaan tästä, mitä tällä kertaa tapahtuu ja mistä löydän tämän toiminnon, kun vielä kuukausi sitten se muutettiin sivulla, jota ei ole enää olemassa.
Vituttaa, että sitä pitää käyttää. Mutta eihän siitä nyt enää eroon pääsekään. Oishan se nyt kamala alkaa esim. soitella kavereille tai lähetellä tekstiviestejä tai ihan vaikka nähdä kasvotusten.
Fb:lla on tapa hämmentää minut totaalisesti. Anteeksi, sanoinko hämmentää? Tarkoitin "saada ärsyyntymään maksimaalisesti". Se, että systeemi ei toimi useinkaan sillä tavalla kuin pitäisi (chatti jummaa, ilmoituksia jää tulematta, tulee useamman kerran samasta asiasta, tapahtumakutsut katoavat matkan varrella jne.), systeemi muuttuu ihan koko ajan.
Ja sitten piti tulla se joku uudistus, mitä, viime viikolla? Ei ole näkynyt. Muuta kuin mediassa ennen uudistuksen päivämäärää. Ja sen jälkeen hämmentyneessä Fb-kansassa: "näkyyks teil se joku uus systeemi ei mul vaa."
Muutetaan jakosysteemiä, muutetaan kuvienkatsomissysteemiä, muutetaan sitä mistä saa säädettyä asetuksia (mm. niitä kohuttuja yksityisyysasetuksia), muutetaan sitä, muutetaan tätä. Loppujen lopuksi Fb on netin suurin puzzle, jos klikkaan tästä, mitä tällä kertaa tapahtuu ja mistä löydän tämän toiminnon, kun vielä kuukausi sitten se muutettiin sivulla, jota ei ole enää olemassa.
Vituttaa, että sitä pitää käyttää. Mutta eihän siitä nyt enää eroon pääsekään. Oishan se nyt kamala alkaa esim. soitella kavereille tai lähetellä tekstiviestejä tai ihan vaikka nähdä kasvotusten.
Kuinka vaikeaa se nyt voi olla
Kuten jokaisen entryn lopussa näkyykin, nimeni on Eriika. Jep, Eriika. Yks ee, kaks iitä, yks koo.
"Mikä? Eerika?"
"Eikun Eriika. E-r-i-i-k-a."
"Miten se sanotaan?"
"Eriika. Just niinku kirjotetaankin."
Tässä vaiheessa yleensä keskustelukumppanini pää räjähtää.
"Siis... niinku Eriiiiiika?"
"No toi on eka vaihe kun alat opetella mun nimeä. Mut siis saa sanoa silleen lyhyemminkin, Erika. Mut Eerika on sit jo ihan toinen nimi mun mielestä."
"Mut siis... enksmä vaan voi sanoa sua Eerikaksi, eihän sillä oo väliä?"
Tässä vaiheessa taas minun pääni räjähtää.
"Joo, on ihan täysin sama miten mun etunimi sanotaan, sen takia on ihan sama yleensäkin, että ihmisillä on yleensä on edes toisistaan erottuva etunimi tai et jos vaik identiteetti rakentuu osittain sen ympärille tai vaikka se pikkuseikka, että pidän valtavasti oikeasta etunimestäni. Enkä yhtään olekaan tottunut tähän paskaan vuosien varrella."
Kaikkein eniten minua hämmentää se, että kun kirjoitan vaikkapa sähköpostin ja tilaan jotain tai kirjoitan Mustin&Mirrin uuden kanta-asiakaskortin hakemukseen nimeni, voi tilaus tai kortti tulla esim. Eerika- tai (vielä harvinaisemmalla) Eriikka-nimellä.
En mä tajua. Miten se voi olla noin vaikeaa?
"Mikä? Eerika?"
"Eikun Eriika. E-r-i-i-k-a."
"Miten se sanotaan?"
"Eriika. Just niinku kirjotetaankin."
Tässä vaiheessa yleensä keskustelukumppanini pää räjähtää.
"Siis... niinku Eriiiiiika?"
"No toi on eka vaihe kun alat opetella mun nimeä. Mut siis saa sanoa silleen lyhyemminkin, Erika. Mut Eerika on sit jo ihan toinen nimi mun mielestä."
"Mut siis... enksmä vaan voi sanoa sua Eerikaksi, eihän sillä oo väliä?"
Tässä vaiheessa taas minun pääni räjähtää.
"Joo, on ihan täysin sama miten mun etunimi sanotaan, sen takia on ihan sama yleensäkin, että ihmisillä on yleensä on edes toisistaan erottuva etunimi tai et jos vaik identiteetti rakentuu osittain sen ympärille tai vaikka se pikkuseikka, että pidän valtavasti oikeasta etunimestäni. Enkä yhtään olekaan tottunut tähän paskaan vuosien varrella."
Kaikkein eniten minua hämmentää se, että kun kirjoitan vaikkapa sähköpostin ja tilaan jotain tai kirjoitan Mustin&Mirrin uuden kanta-asiakaskortin hakemukseen nimeni, voi tilaus tai kortti tulla esim. Eerika- tai (vielä harvinaisemmalla) Eriikka-nimellä.
En mä tajua. Miten se voi olla noin vaikeaa?
lauantai 1. lokakuuta 2011
Ja sit tää sytyttäis nää tuikut
Minulla on tapana suunnitella asioita siihen malliin, että ihan niin kuin joskus toteuttaisinkin suunnitelmani erinäisistä asioista.
Esimerkiksi.
Laitan tuikkulyhtyjä joka paikkaan. Ja kynttilänjalkoja. Ripustan seinälle hienon koristevalon.
En ikinä polta tuikkuja. Tai kynttilöitä. En jotenkin muista ehdi jaksa. Valoa en laita päälle, "koska pitäis ryömiä tonne sängyn alle että mä saisin sen kiinni, miksi tässä ei voi olla sellasta katkaisinta kun siinä kalliimmassa valossa oli."
Ruokakauppaan tuhlaan omaisuuksia, koska kulinaristinen ravintolakokki elää minussa vahvana. Eli ostan ties mitä juustoja, erikoishedelmiä, aineksia jäätelöön ja juustokakkuihin... ja teen orgastista ruokaa? En. Syön metukkaa suoraan paketista, ostan turkinpippureita jälkkäriksi ja niin edelleen. Kahden kuukauden päästä löydän muumiotuneen papayan hedelmäkorista ja mietin olenko voodoopäissäni tilannut netistä kutistuneen pään vai mikä tää on.
Askartelen ja teen käsitöitä ahkerasti, siksi minulla on jatkuvasti täydentyvä lanka- ja muu askarteluroipekokoelma. Lue: otan ompelukoneen esille kahdesti vuodessa ja teen hutiloiden yhden hameen ja laukun per kerta joita en koskaan käytä ja silloin tällöin levitän askartelukamppeeni pöydälle ja totean, etten jaksa tehdä mitään työlästä tai että en mä nyt keksi mitään. Piirrän kangastussilla kirkkoveneen paitaani ja olen tyytyväinen.
Mustissa&Mirrissä menen usein jonkinlaisee psykoosiin ja kuvittelen olevani todella aktiivinen koiraharrastaja, tiedättehän, sellainen ärsyttävä, joten ostan kaikkea noutokapulasta koirien selkäreppuihin. Ja sitten ne kummittelevat tuolla koiratarvikekorissa, että pitäisi varmaan tehdä jotain.
Esimerkiksi.
Laitan tuikkulyhtyjä joka paikkaan. Ja kynttilänjalkoja. Ripustan seinälle hienon koristevalon.
En ikinä polta tuikkuja. Tai kynttilöitä. En jotenkin muista ehdi jaksa. Valoa en laita päälle, "koska pitäis ryömiä tonne sängyn alle että mä saisin sen kiinni, miksi tässä ei voi olla sellasta katkaisinta kun siinä kalliimmassa valossa oli."
Ruokakauppaan tuhlaan omaisuuksia, koska kulinaristinen ravintolakokki elää minussa vahvana. Eli ostan ties mitä juustoja, erikoishedelmiä, aineksia jäätelöön ja juustokakkuihin... ja teen orgastista ruokaa? En. Syön metukkaa suoraan paketista, ostan turkinpippureita jälkkäriksi ja niin edelleen. Kahden kuukauden päästä löydän muumiotuneen papayan hedelmäkorista ja mietin olenko voodoopäissäni tilannut netistä kutistuneen pään vai mikä tää on.
Askartelen ja teen käsitöitä ahkerasti, siksi minulla on jatkuvasti täydentyvä lanka- ja muu askarteluroipekokoelma. Lue: otan ompelukoneen esille kahdesti vuodessa ja teen hutiloiden yhden hameen ja laukun per kerta joita en koskaan käytä ja silloin tällöin levitän askartelukamppeeni pöydälle ja totean, etten jaksa tehdä mitään työlästä tai että en mä nyt keksi mitään. Piirrän kangastussilla kirkkoveneen paitaani ja olen tyytyväinen.
Mustissa&Mirrissä menen usein jonkinlaisee psykoosiin ja kuvittelen olevani todella aktiivinen koiraharrastaja, tiedättehän, sellainen ärsyttävä, joten ostan kaikkea noutokapulasta koirien selkäreppuihin. Ja sitten ne kummittelevat tuolla koiratarvikekorissa, että pitäisi varmaan tehdä jotain.
Pelon maantiede
Asun levottomassa lähiössä. Tai ainakin minulle on kerrottu niin. Ja olen nähnyt kerran moottoripyöräpoliisin ja maijan kahden ensimmäisen asumisviikkoni aikana. Eli siis saletisti vaarallista lenkkeillä koirien kanssa myöhään illalla!
On tärkeää varustautua lenkille siis hyvin. Ensinnä tietysti se, että koirat otetaan molemmat mukaan, koska silloin ne kilahtavat helpommin toisiaan yllyttäen eli murisevat ja haukkuvat kaikille vastaantulijoille. Näin saan koirani periaatteessa suojelemaan minua.
Tässä tosin on kaksi ongelmaa. Koirani painavat yhteensäkin vain 24 kiloa. Ja toisekseen minua pelottaa se, että varsinkaan yhdeksänkiloisen koirani rähjäys ei luultavasti aiheuta muuta kuin lisää ärsykkeitä hyökätä kimppuumme, koska se mekkala on aika ärsyttävää. Keski-ikäinen, muuten vaaraton juoppokin saattaa ärsyyntyä, koska laskuhumalaisen korviin tuo demoninen rähjäys varmasti kuulostaa päätä räjäyttävältä.
Otan yleensä puhelimen mukaan, että voin soittaa hätäisen hätäpuhelun hätäpäissäni hätänumeroon ja sitä ne sitten selvittelevät Milleniumista tutun Frank Blackin kanssa (joo, olen katsonut vähän liikaa Milleniumia lähiaikoina ja se auttaa varsin hyvin pimeiden tieosuuksien laukaisemien pelkotilojen kanssa, samoin kuin yliannostus Salaisia Kansioita), kun minut löydetään rituaalimurhattuna koirieni kanssa jostain pusikosta. Tosin olen pohtinut, että mitä jos puhelimen kantaminen mukana vain lisää sitä riskiä että joku haluaa varastaa puhelimeni ja murhata siinä ohimennen for teh lulz.
Kaverilta lainattu kahvakuula sijaitsee näppärästi eteisessä, jos joku ryskii ovenkarmit kaulassa sisään varmuusketjusta (joo, mulla on sellainen!) huolimatta. Huitaisee sitten vaan tunkeutujaa sillä! Lenkille sitä ei oikein voi ottaa mukaan. En usko, että hienoakin hienompi tuulipuvuntakkini jaksaisi kannatella taskussaan sitä. Ja vaikka takki jaksaisi, minä en jaksa. Olin joskus paremmassa kunnossa. En enää.
En ole rasisti, joten oli vastaantulija sitten ulkomaalainen tai suomalainen tai havaittu ihminen on esim. bussipysäkillä ihan rauhassa paikallaan, olen varma, että se on se rituaalimurhaaja, joka etsii vain ärsykettä murhata minut. Sen takia se hieno tuulipuvuntakki on mahdollisimman säkittävä ja punainen, niin että olen keski-ikäisen näköinen. Pitää myös olla housut jalassa. Mielellään farkut. Koska jos laittaa minarin, niin sehän on syy raiskata, eiku hä.
Ystävältäni sain ehkä parhaan vinkin itsepuolustusmielessä. Ketsuppipusseja vain mukaan ja kun puukkomurhaaja astuu esiin, hihkaisee hilpeästi että mulla on tän illan puukotuskiintiö täynnä ja lätsäyttää jotenkin ovelasti ketsuppipullon rikki vaikka kylkeen. Että mä tästä nyt meen kotiin ja soitan hätänumeroon, moi moi!
Toki yleensä yhdeksältä astuessani ulos näen esim. vaunuja työntäviä naisia, lapsiperheitä palaamassa kotiin ja muita koiranulkoiluttajia. Se ei toki kerro siitä, etteikö leikkipuiston liukumäen alla vaanisi se ihmishirviö, joka haluaa syödä maksani.
On tärkeää varustautua lenkille siis hyvin. Ensinnä tietysti se, että koirat otetaan molemmat mukaan, koska silloin ne kilahtavat helpommin toisiaan yllyttäen eli murisevat ja haukkuvat kaikille vastaantulijoille. Näin saan koirani periaatteessa suojelemaan minua.
Tässä tosin on kaksi ongelmaa. Koirani painavat yhteensäkin vain 24 kiloa. Ja toisekseen minua pelottaa se, että varsinkaan yhdeksänkiloisen koirani rähjäys ei luultavasti aiheuta muuta kuin lisää ärsykkeitä hyökätä kimppuumme, koska se mekkala on aika ärsyttävää. Keski-ikäinen, muuten vaaraton juoppokin saattaa ärsyyntyä, koska laskuhumalaisen korviin tuo demoninen rähjäys varmasti kuulostaa päätä räjäyttävältä.
Otan yleensä puhelimen mukaan, että voin soittaa hätäisen hätäpuhelun hätäpäissäni hätänumeroon ja sitä ne sitten selvittelevät Milleniumista tutun Frank Blackin kanssa (joo, olen katsonut vähän liikaa Milleniumia lähiaikoina ja se auttaa varsin hyvin pimeiden tieosuuksien laukaisemien pelkotilojen kanssa, samoin kuin yliannostus Salaisia Kansioita), kun minut löydetään rituaalimurhattuna koirieni kanssa jostain pusikosta. Tosin olen pohtinut, että mitä jos puhelimen kantaminen mukana vain lisää sitä riskiä että joku haluaa varastaa puhelimeni ja murhata siinä ohimennen for teh lulz.
Kaverilta lainattu kahvakuula sijaitsee näppärästi eteisessä, jos joku ryskii ovenkarmit kaulassa sisään varmuusketjusta (joo, mulla on sellainen!) huolimatta. Huitaisee sitten vaan tunkeutujaa sillä! Lenkille sitä ei oikein voi ottaa mukaan. En usko, että hienoakin hienompi tuulipuvuntakkini jaksaisi kannatella taskussaan sitä. Ja vaikka takki jaksaisi, minä en jaksa. Olin joskus paremmassa kunnossa. En enää.
En ole rasisti, joten oli vastaantulija sitten ulkomaalainen tai suomalainen tai havaittu ihminen on esim. bussipysäkillä ihan rauhassa paikallaan, olen varma, että se on se rituaalimurhaaja, joka etsii vain ärsykettä murhata minut. Sen takia se hieno tuulipuvuntakki on mahdollisimman säkittävä ja punainen, niin että olen keski-ikäisen näköinen. Pitää myös olla housut jalassa. Mielellään farkut. Koska jos laittaa minarin, niin sehän on syy raiskata, eiku hä.
Ystävältäni sain ehkä parhaan vinkin itsepuolustusmielessä. Ketsuppipusseja vain mukaan ja kun puukkomurhaaja astuu esiin, hihkaisee hilpeästi että mulla on tän illan puukotuskiintiö täynnä ja lätsäyttää jotenkin ovelasti ketsuppipullon rikki vaikka kylkeen. Että mä tästä nyt meen kotiin ja soitan hätänumeroon, moi moi!
Toki yleensä yhdeksältä astuessani ulos näen esim. vaunuja työntäviä naisia, lapsiperheitä palaamassa kotiin ja muita koiranulkoiluttajia. Se ei toki kerro siitä, etteikö leikkipuiston liukumäen alla vaanisi se ihmishirviö, joka haluaa syödä maksani.
perjantai 30. syyskuuta 2011
Seksuaalista tasa-arvoa
Jos olet mies ja et laukea et sitten niin millään = kova panomies.
Jos olet nainen, ja et laukea et sitten niin millään = frigidi.
Jos olet mies, etkä ole aina valmis seksiin = impotentti.
Jos olet nainen, etkä ole aina valmis seksiin = perusnainen.
Jos olet satunnaisia irtosuhteita harrastava mies = kova panomies.
Jos olet satunnaisia irtosuhteita harrastava nainen = huora.
Jos olet nainen ja et anna = pihtari.
Jos olet mies ja et pane kaikkea mikä liikkuu = impotentti.
Aika hienoa.
Jos olet nainen, ja et laukea et sitten niin millään = frigidi.
Jos olet mies, etkä ole aina valmis seksiin = impotentti.
Jos olet nainen, etkä ole aina valmis seksiin = perusnainen.
Jos olet satunnaisia irtosuhteita harrastava mies = kova panomies.
Jos olet satunnaisia irtosuhteita harrastava nainen = huora.
Jos olet nainen ja et anna = pihtari.
Jos olet mies ja et pane kaikkea mikä liikkuu = impotentti.
Aika hienoa.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
tiistai 6. syyskuuta 2011
Vihan pistaasipähkinät
Drafteista löytyi tällainen viime talvelta. Oih tuota surkeaa päivää!
Minulla on ollut ihan paska päivä. Siis oikeasti. Olen mm. lyönyt pääni kaksi kertaa, kaatunut kerran, koira on karannut tielle, kastellut kelsiturkkini. Sen lisäksi kolmen viikon flunssani äityy taas pahemmaksi.
Koska ruoka on rakkautta, menin tuossa hetki sitten katselemaan ruokakaappeja. Ja siellä, siellä oli pistaasipähkinöitä. Ei hullumpaa, ehkä tämä päivä tästä paranee, sanoi ah niin naiivi internet hassutelia.
Pistaasipähkinät ovat hyviä. Todella hyviä. Aina on kuitenkin perse (there's always a butt).
Pistaasipähkinät maksaa. Jo taannoin markka-aikaan (johon me kaikki takaisin halajamme) pistaasipähkinät maksoivat 79 mk/kg. Huomioonottaen, että niissä on kuoret, hinta on melko happopitoinen.
Ja sitten kun siinä alkaa iloisena pistaasipähkinöitä syömään kuorestaan, raivo. Jotkut pistaasipähkinät ovat kokonaan kiinni. Toisissa on pieni rako ja siinä katkot hienot geelikynnet kun availet. Tai sitten suuhun laitat pähkinän ja kuoren rikot. Yleensä lopputuloksena se, että pähkinä sinkoaa lattialle ja suuhun jäävät rikkinäiset kuoret. Koira pinkaisee pähkinää syömään ja siinä sitten mietit, että kuoleeko koira jos se tuon pähkinän syö.
Ja iloisena siinä huomaat, että nyt kun olet 15 pähkinää sylkenyt lattialle, niin tuossahan on tosi avonainen kuori. Nostat sen ja voivvv, pähkinä on sieltä tippunut.
Kun olet kuluttanut koko pussin, olet myös kuluttanut pistaasipähkinäpussillisen kaloreita. Eli yhtä hyvää laihdutusruokaa kuin jäätelö. Jos joku tekee tällä rahaa, niin minulle osingot.
Tieraivo
Asun Turussa. Turku on kiva kaupunki. Turussa on paljon hyviä tyyppejä. Turku on mukavan kokoinen kaupunki: ei liian iso, mutta kuitenkin niin iso, että erikoisliikkeitäkin on jonnin verran.
Mutta yksi ihan pikkiriikkinen asia vaivaa lähestulkoon päivittäin. Ok, päivittäin. Mut vaan kerran päivässä. Okei, melkein koko ajan.
Turussa ihmiset ajavat kuin siat joille on tungettu pulloja berberiin.
Otetaas nyt tämmönen pieni kertaus liikennesääntöihin.
- Jos tulet tasa-arvoiseen risteykseen samaan aikaan kanssani ja olet tulossa oikealta minuun nähden, sinulla on etuajo-oikeus. Ihan oikeasti, saat ajaa siitä. En aja kylkeesi. Ihan rohkeasti vain! Ai, ei sitten? Viuhdot siellä ratin takana onnellisena, että mee sää nyt siitä. Huoh. Tilanne luisuu vastaavaksi kuin silloin kun kävelet kadulla vastaan jotain tyyppiä ja nyitte kumpikin hetken sivulta toiselle ennen kuin pääsette sanattomaan sopimukseen ohittamisesta. Autojen kanssa se vaan voi olla hippasen eri juttu. Jopa vaarallista, tiättekste?
- Jos annat tilaa ruuhkaisessa risteyksessä yhdelle henkilöautolle, luultavasti toinenkin punkee samaan väliin. Turha pultata ja soitella torvea.
- Älä älä saatana mene ruuhka-aikaan risteysalueelle ilman varmuutta siitä, että pääset risteysalueelta poiskin. Myllysillan uudelleenrakennus ja Aurasillan ruuhka neva forget.
- Vilkku on hieno ominaisuus autossa. Tämä kuulostaa vähän uskomattomalta, mutta se kertoo kanssa-autoilijoille jos olet kääntymässä johonkin! Ihan tosi juttu! Ja mietipä tätä, kun vaihdat kaistaa (ja ajat luonnollisesti ylinopeutta), saat vilkulla informoitua vilkulla muita autoilijoita ja vältettyä peltikolareita! Suosittelen myös taksikuskeille vilkun käyttöä.
Olen melko varma, että tällaisia tapauksia on useampia, mutta vaikka olen 100 km:n päässä Turusta ja autokin nököttää pihalla, olen sen verran valkohehkuisen tieraivon vallassa, että jätän tämän nyt tähän.
Ai niin.
Henkilökohtainen, herkkä kirje tähän loppuun.
"Sinä läskipersejätkä, joka olit tankkaamassa ennen minua, tässä protip: älä jumalauta puhu puhelimeen ja istu perseelläsi autossa kahta minuuttia kun muitakin olisi tankille menossa. Jos asia on tärkeä, niin aja se vitun citymaasturi parkkiin. Myönnän, että en itse käy töissä, mutta aikani on silti tärkeää. Stop wasting it."
Mutta yksi ihan pikkiriikkinen asia vaivaa lähestulkoon päivittäin. Ok, päivittäin. Mut vaan kerran päivässä. Okei, melkein koko ajan.
Turussa ihmiset ajavat kuin siat joille on tungettu pulloja berberiin.
Otetaas nyt tämmönen pieni kertaus liikennesääntöihin.
- Jos tulet tasa-arvoiseen risteykseen samaan aikaan kanssani ja olet tulossa oikealta minuun nähden, sinulla on etuajo-oikeus. Ihan oikeasti, saat ajaa siitä. En aja kylkeesi. Ihan rohkeasti vain! Ai, ei sitten? Viuhdot siellä ratin takana onnellisena, että mee sää nyt siitä. Huoh. Tilanne luisuu vastaavaksi kuin silloin kun kävelet kadulla vastaan jotain tyyppiä ja nyitte kumpikin hetken sivulta toiselle ennen kuin pääsette sanattomaan sopimukseen ohittamisesta. Autojen kanssa se vaan voi olla hippasen eri juttu. Jopa vaarallista, tiättekste?
- Jos annat tilaa ruuhkaisessa risteyksessä yhdelle henkilöautolle, luultavasti toinenkin punkee samaan väliin. Turha pultata ja soitella torvea.
- Älä älä saatana mene ruuhka-aikaan risteysalueelle ilman varmuutta siitä, että pääset risteysalueelta poiskin. Myllysillan uudelleenrakennus ja Aurasillan ruuhka neva forget.
- Vilkku on hieno ominaisuus autossa. Tämä kuulostaa vähän uskomattomalta, mutta se kertoo kanssa-autoilijoille jos olet kääntymässä johonkin! Ihan tosi juttu! Ja mietipä tätä, kun vaihdat kaistaa (ja ajat luonnollisesti ylinopeutta), saat vilkulla informoitua vilkulla muita autoilijoita ja vältettyä peltikolareita! Suosittelen myös taksikuskeille vilkun käyttöä.
Olen melko varma, että tällaisia tapauksia on useampia, mutta vaikka olen 100 km:n päässä Turusta ja autokin nököttää pihalla, olen sen verran valkohehkuisen tieraivon vallassa, että jätän tämän nyt tähän.
Ai niin.
Henkilökohtainen, herkkä kirje tähän loppuun.
"Sinä läskipersejätkä, joka olit tankkaamassa ennen minua, tässä protip: älä jumalauta puhu puhelimeen ja istu perseelläsi autossa kahta minuuttia kun muitakin olisi tankille menossa. Jos asia on tärkeä, niin aja se vitun citymaasturi parkkiin. Myönnän, että en itse käy töissä, mutta aikani on silti tärkeää. Stop wasting it."
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Vuosi ilman viinaa
En ole juonut viinaa vuoteen. Kokonaiseen vuoteen. Ja olen suomalainen. Ja ollut vuoden ilman viinaa. Ja joo, oon suomalainen.
Kootut parhaat palat:
1. Eikö sua ärsytä, kun me muut ollaan kännissä ja sä selvinpäin?
Joo, ärsyttää. Sen takia tulin viettämään iltaa kanssanne paikkaan, jossa rahaa voi vaihtaa alkoholijuomiin.
2. Hei, sä oot selvinpäin eli saletisti kuski!
Joo, koska en juo, minulla ei ole mitään halua viettää koko iltaa bileissä, vaan mun mielestä on ihan parasta suhata ostamaan teille röökiä, viinaa tai viemään teitä baariin. Paras bileilta on ratissa vietetty ilta!
3. Sano sit ku mä oon rasittava, sano sit ku mä oon rasittava, saat sanoo sit ku oon rasittava, hei sano sit ku oon rasittava, oonko mä rasittava?
Olet rasittava. Ei se rasita, että olet kännissä, mutta se että hoet koko ajan, et sano sit ku oon rasittava, rasittaa. Ole hiljaa ja juo sitä viinaa.
4. Huokuttelen sinut juomaan, joten heiluttelen nenäsi edessä oluttuoppia
Jos haluat houkutella minut juomaan, tässä protip: heiluttele nenäni edessä jotain sellaista, mitä suostun juomaan. Mä en ole koskaan juonut kaljaa. Kalja on pahaa. Vaikka joisin alkoholia, en joisi kaljaa.
5. Tommonen totaalilakko on perseestä, kohtuus kaikessa, sulla on varmaan ongelma alkoholin kanssa ku et osaa kohtuutta
Joo, ja koska mä en osaa juoda kohtuudella ja tajuan sen, olen totaalilakossa. Vakuuttaa muuten hemmetisti, että tämä "kohtuudella alkoholia"-tyyppi oksentaa päälleen samaisena iltana kun haukkuu minua alkoholiongelmaiseksi. Joo, siis mä en juo, koska mun alkoholikäyttäytyminen on ongelmallista ja *gasp* mä tajuan sen.
Suurin osa ihmettelystä alkottomuuttani on tiivistettävissä näin:
"I put the ism in this is just a defense mechanism"
ja
"Mä en juo alkoholia ja olen parempi ihminen kuin te juopot, deal with it."
Kootut parhaat palat:
1. Eikö sua ärsytä, kun me muut ollaan kännissä ja sä selvinpäin?
Joo, ärsyttää. Sen takia tulin viettämään iltaa kanssanne paikkaan, jossa rahaa voi vaihtaa alkoholijuomiin.
2. Hei, sä oot selvinpäin eli saletisti kuski!
Joo, koska en juo, minulla ei ole mitään halua viettää koko iltaa bileissä, vaan mun mielestä on ihan parasta suhata ostamaan teille röökiä, viinaa tai viemään teitä baariin. Paras bileilta on ratissa vietetty ilta!
3. Sano sit ku mä oon rasittava, sano sit ku mä oon rasittava, saat sanoo sit ku oon rasittava, hei sano sit ku oon rasittava, oonko mä rasittava?
Olet rasittava. Ei se rasita, että olet kännissä, mutta se että hoet koko ajan, et sano sit ku oon rasittava, rasittaa. Ole hiljaa ja juo sitä viinaa.
4. Huokuttelen sinut juomaan, joten heiluttelen nenäsi edessä oluttuoppia
Jos haluat houkutella minut juomaan, tässä protip: heiluttele nenäni edessä jotain sellaista, mitä suostun juomaan. Mä en ole koskaan juonut kaljaa. Kalja on pahaa. Vaikka joisin alkoholia, en joisi kaljaa.
5. Tommonen totaalilakko on perseestä, kohtuus kaikessa, sulla on varmaan ongelma alkoholin kanssa ku et osaa kohtuutta
Joo, ja koska mä en osaa juoda kohtuudella ja tajuan sen, olen totaalilakossa. Vakuuttaa muuten hemmetisti, että tämä "kohtuudella alkoholia"-tyyppi oksentaa päälleen samaisena iltana kun haukkuu minua alkoholiongelmaiseksi. Joo, siis mä en juo, koska mun alkoholikäyttäytyminen on ongelmallista ja *gasp* mä tajuan sen.
Suurin osa ihmettelystä alkottomuuttani on tiivistettävissä näin:
"I put the ism in this is just a defense mechanism"
ja
"Mä en juo alkoholia ja olen parempi ihminen kuin te juopot, deal with it."
torstai 7. huhtikuuta 2011
Koirankoulutuksen ABC
Koiraihmisenä ajattelin ohjeistaa omien kokemuksien ja muiden kokemuksia seuraillessa pohjalta sitä, miten koirasta tulee kunnon koirakansalainen.
1. Sopimukset
Jos koiran kanssa sopii kotona jotain, se pitää. Jos kotona sovitaan, että kuule Puppe, nyt ei sitten rähjätä tuolla lenkkipolulla muille koirille tai ihmisille, on täysin validia olettaa, että sopimus pitää.
2. Sopimusrikkomus
Jos koira nyt kuitenkin rikkoo kotona tehdyn sopimuksen, oikea lähestymistapa on tämä:
"kuule Puppe, mehän kotona sovittiin että näin ei tehdä, joten miten sinä nyt voit käyttäytyä näin meidän sopimuksen vastaisesti. Ei ole hyvä tämä."
3. Abstrakti ajattelu
Koira on täysin kykeneväinen abstraktiin ajatteluun. Se ymmärtää täydellisesti esim. oikean ja väärän käsitteet. Tästä todisteena se, että kun koira paskoo matolle ja olet viidenkymmenen muun mattopaskakeissin jälkeen huutanut sille pää punaisena siitä, että teit väärin kun paskoit matolle ja koira luimistelee, on selkeästi kyse siitä, että koira ymmärtää tehneensä väärin. Eihän se muuten luimistelisi, daa!
4. Ei
Koira ymmärtää täysin myös abstraktin käsitteen "ei". Jos sanot, että "ei", kun koira nylkyttää kaverisi jalkaa, koiran päässä sikiää ajatusketju "ei -> kielto -> kielto tarkoittaa sitä että tämä käytös ei ole hyvksyttävää -> minun on lopetettava se, koska on väärin, että jatkan kiellon jälkeen tätä toimintaani."
5. Kielimuuri, sitä ei ole
Jos sinä muriset, koira ymmärtää, että muriset ja että se tarkoittaa täsmälleen samaa kuin lajitoverin murina. "Tuo ihminen pitää ääntä, joka ei kuulosta aidolta murinalta ollenkaan eikä ääntä edellä hienovivahteinen rauhoittavien signaalien kirjo, joka meidän koirien välisessä kommunikoinnissa on äärimmäisen tärkeää, eli se ei muistuta millään tavalla koiran murinaa joten se on pakko olla murinaa!"
Tai
"Minuun osuu esine, joka kolisee ja haisee iljettävältä, eikä se yhtään tunnu hampailta turkissani, joten sen on pakko olla tuon ihmisolennon hampaat!" Tämä ajatus täysin oikeuttaa kolinapurkin käytön, koska kyllä koira tajuaa, että ihminen käyttää kolinapurkkia kun se ei voi purra koiraa.
6. Toistot
Jos toistat esim. hihnasta nykimistä vuosikaudet ilman, että koirasi lopettaa vetämistä, jatka toki. Koira oppii toistoilla. Luultavasti koira vain yrittää olla jästipää ja laumanjohtaja, kyse ei ole siitä, että strategia joka ei toimi ensimmäisen viiden vuoden aikana olisi jotenkin huono.
7. Kuuntele guruja
Varsinkin ihmiset, jotka puhuvat lähes yliluonnollisesta kyvystä ymmärtää koiria, ovat hyviä koirankouluttajia. Kiinnitä huomiosi erityisesti kouluttajiin, jotka sanovat että käyttäytymistieteen tutkimukset ovat vain tutkimuksia, eivätkä ne kerro käytännöstä mitään ja että itseoppineisuus on kaikki mitä tarvitaan. Että kyllä tämä minun oma otanta näistä koirista kertoo oikean koulutsmallin. Mitä vähemmän kouluttaja pystyy selittämään syitä tietylle metodilleen, sitä parempi hän on.
8. Koira on susi
Se nyt vain menee näin. Koska menneisyydessä on tutkittu vankeudessa eläviä susia ja koira on vain kesy susi, voidaan vetää täysin relevantteja viivoja kotikoiran ja vankeudessa elävän suden käytöksen välille. Koira ei missään nimessä ole kokenut mitään muutoksia välillä "olen susi ja menen penkomaan kivikautisen ihmisen ruuanjätteitä" - "olen jalostettu kotikoira 2010-luvulla". Jos joku muuta väittää ja puhuu jostain koirista itsestään tehdyistä tutkimuksista, voit samantien tuhahtaa. Ne tutkimuksethan on höpöhöpöä. Paitsi se vankisusitutkimus, joka on täydellinen kaikin puolin.
9. Luottamus
Koiraan, joka on koulutettu hyvin, voi joka tilanteessa luottaa. Hyvin koulutettu koira ei koskaan toimi esim. vaistojensa pohjalta. Jos se on koulutettu siihen, että se ei pure koskaan ketään, se ei pure. Ei edes sellaisissa tilanteissa, joissa se olisi purtava selvityäkseen. Koira ei tässä mielessä ole eläin ollenkaan, jos olet kouluttanut sen hyvin, koska se ei käyttäydy enää eläimellisesti missään tilanteessa. 100 % luottamus.
Toki jos koirasi on alfatyyppiä, et voi luottaa valtataistelunne aikana mihinkään mitä koirasi tekee. Älä missään nimessä ainakaan päästä koiraasi pöydän alle/muuhun rauhalliseen paikkaan konfliktin jälkeen. Se juonii siellä vallankaappausjuonia. Ole myös tarkkana valtataistelujen aikaan siitä, että koira ei missään nimessä pääse ikinä tekemään mitään, mitä se itse haluaisi ja joihin se tekee aloitteita. JUONI. Varo myös käsiäsi, huoleton käden roikuttaminen tuolin vieressä voi johtaa siihen,. että koira, tuo juonikas paskiainen, kulkee kätesi alta ja varastaa näin hyväilyn. Helvetti!
10. Pidä koira varpaillaan
Älä anna koiralle mitään varmuutta siitä, että elämä on turvallista tai ennalta-arvattavaa. Mitä epäjohdonmukaisemmin käyttäydyt, sitä paremman koiran saat. Koira ei missään nimessä ole rutiinieläin! Epävarma koira on tottelevainen koira. Jos se joskus stressaantuu jostakin (esim. yksinolosta, koska sillä ei ole varmuutta siitä tuletko sinä, ruokkija ja ulkoiluttaja takaisin, koska olet opettanut sen siihen, ettei sinuun voi luottaa), rankaise sitä.
Näillä helpoilla vinkeillä saat ihanan kotikoiran, jonka kanssa voitte käydä mieltä ylentäviä keskusteluja, johon voit luottaa kuin itseesi, joka ei vittuile ja kyräile ja juoni ja joka elää onnellisena kesynä sutena kodissasi.
1. Sopimukset
Jos koiran kanssa sopii kotona jotain, se pitää. Jos kotona sovitaan, että kuule Puppe, nyt ei sitten rähjätä tuolla lenkkipolulla muille koirille tai ihmisille, on täysin validia olettaa, että sopimus pitää.
2. Sopimusrikkomus
Jos koira nyt kuitenkin rikkoo kotona tehdyn sopimuksen, oikea lähestymistapa on tämä:
"kuule Puppe, mehän kotona sovittiin että näin ei tehdä, joten miten sinä nyt voit käyttäytyä näin meidän sopimuksen vastaisesti. Ei ole hyvä tämä."
3. Abstrakti ajattelu
Koira on täysin kykeneväinen abstraktiin ajatteluun. Se ymmärtää täydellisesti esim. oikean ja väärän käsitteet. Tästä todisteena se, että kun koira paskoo matolle ja olet viidenkymmenen muun mattopaskakeissin jälkeen huutanut sille pää punaisena siitä, että teit väärin kun paskoit matolle ja koira luimistelee, on selkeästi kyse siitä, että koira ymmärtää tehneensä väärin. Eihän se muuten luimistelisi, daa!
4. Ei
Koira ymmärtää täysin myös abstraktin käsitteen "ei". Jos sanot, että "ei", kun koira nylkyttää kaverisi jalkaa, koiran päässä sikiää ajatusketju "ei -> kielto -> kielto tarkoittaa sitä että tämä käytös ei ole hyvksyttävää -> minun on lopetettava se, koska on väärin, että jatkan kiellon jälkeen tätä toimintaani."
5. Kielimuuri, sitä ei ole
Jos sinä muriset, koira ymmärtää, että muriset ja että se tarkoittaa täsmälleen samaa kuin lajitoverin murina. "Tuo ihminen pitää ääntä, joka ei kuulosta aidolta murinalta ollenkaan eikä ääntä edellä hienovivahteinen rauhoittavien signaalien kirjo, joka meidän koirien välisessä kommunikoinnissa on äärimmäisen tärkeää, eli se ei muistuta millään tavalla koiran murinaa joten se on pakko olla murinaa!"
Tai
"Minuun osuu esine, joka kolisee ja haisee iljettävältä, eikä se yhtään tunnu hampailta turkissani, joten sen on pakko olla tuon ihmisolennon hampaat!" Tämä ajatus täysin oikeuttaa kolinapurkin käytön, koska kyllä koira tajuaa, että ihminen käyttää kolinapurkkia kun se ei voi purra koiraa.
6. Toistot
Jos toistat esim. hihnasta nykimistä vuosikaudet ilman, että koirasi lopettaa vetämistä, jatka toki. Koira oppii toistoilla. Luultavasti koira vain yrittää olla jästipää ja laumanjohtaja, kyse ei ole siitä, että strategia joka ei toimi ensimmäisen viiden vuoden aikana olisi jotenkin huono.
7. Kuuntele guruja
Varsinkin ihmiset, jotka puhuvat lähes yliluonnollisesta kyvystä ymmärtää koiria, ovat hyviä koirankouluttajia. Kiinnitä huomiosi erityisesti kouluttajiin, jotka sanovat että käyttäytymistieteen tutkimukset ovat vain tutkimuksia, eivätkä ne kerro käytännöstä mitään ja että itseoppineisuus on kaikki mitä tarvitaan. Että kyllä tämä minun oma otanta näistä koirista kertoo oikean koulutsmallin. Mitä vähemmän kouluttaja pystyy selittämään syitä tietylle metodilleen, sitä parempi hän on.
8. Koira on susi
Se nyt vain menee näin. Koska menneisyydessä on tutkittu vankeudessa eläviä susia ja koira on vain kesy susi, voidaan vetää täysin relevantteja viivoja kotikoiran ja vankeudessa elävän suden käytöksen välille. Koira ei missään nimessä ole kokenut mitään muutoksia välillä "olen susi ja menen penkomaan kivikautisen ihmisen ruuanjätteitä" - "olen jalostettu kotikoira 2010-luvulla". Jos joku muuta väittää ja puhuu jostain koirista itsestään tehdyistä tutkimuksista, voit samantien tuhahtaa. Ne tutkimuksethan on höpöhöpöä. Paitsi se vankisusitutkimus, joka on täydellinen kaikin puolin.
9. Luottamus
Koiraan, joka on koulutettu hyvin, voi joka tilanteessa luottaa. Hyvin koulutettu koira ei koskaan toimi esim. vaistojensa pohjalta. Jos se on koulutettu siihen, että se ei pure koskaan ketään, se ei pure. Ei edes sellaisissa tilanteissa, joissa se olisi purtava selvityäkseen. Koira ei tässä mielessä ole eläin ollenkaan, jos olet kouluttanut sen hyvin, koska se ei käyttäydy enää eläimellisesti missään tilanteessa. 100 % luottamus.
Toki jos koirasi on alfatyyppiä, et voi luottaa valtataistelunne aikana mihinkään mitä koirasi tekee. Älä missään nimessä ainakaan päästä koiraasi pöydän alle/muuhun rauhalliseen paikkaan konfliktin jälkeen. Se juonii siellä vallankaappausjuonia. Ole myös tarkkana valtataistelujen aikaan siitä, että koira ei missään nimessä pääse ikinä tekemään mitään, mitä se itse haluaisi ja joihin se tekee aloitteita. JUONI. Varo myös käsiäsi, huoleton käden roikuttaminen tuolin vieressä voi johtaa siihen,. että koira, tuo juonikas paskiainen, kulkee kätesi alta ja varastaa näin hyväilyn. Helvetti!
10. Pidä koira varpaillaan
Älä anna koiralle mitään varmuutta siitä, että elämä on turvallista tai ennalta-arvattavaa. Mitä epäjohdonmukaisemmin käyttäydyt, sitä paremman koiran saat. Koira ei missään nimessä ole rutiinieläin! Epävarma koira on tottelevainen koira. Jos se joskus stressaantuu jostakin (esim. yksinolosta, koska sillä ei ole varmuutta siitä tuletko sinä, ruokkija ja ulkoiluttaja takaisin, koska olet opettanut sen siihen, ettei sinuun voi luottaa), rankaise sitä.
Näillä helpoilla vinkeillä saat ihanan kotikoiran, jonka kanssa voitte käydä mieltä ylentäviä keskusteluja, johon voit luottaa kuin itseesi, joka ei vittuile ja kyräile ja juoni ja joka elää onnellisena kesynä sutena kodissasi.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Latvian jokes
Latvian jokes
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Doctor say need loose weight.
Have no potato.
Is easy.
Have no potato but have love.
Man die
No love.
Is hungry.
Make mistake.
No potato.
Is hungry.
Gave computer for potato.
Job offer in mailbox.
Not read.
Is sad.
No chocolate.
No tobac.
At least I is no latvian.
Go to America for better life.
Potato is funny.
Want home.
Is sad.
Ystäväni Lihavan latvialaisvitsit
people say chocolate is best substitute for sex
i remember i have chocolate once when child
not know about sex then
now, no sex, no chocolate
is sad, but is very latvian
try boot windows 3.11 but there is no enough ram
trade computer for potato
hungry again tomorrow
is sad
get job working at potato farm
too weak for work
no get potato
so hungry
also is cold
oh well, at least there is potato
o wait, no potato
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Doctor say need loose weight.
Have no potato.
Is easy.
Have no potato but have love.
Man die
No love.
Is hungry.
Make mistake.
No potato.
Is hungry.
Gave computer for potato.
Job offer in mailbox.
Not read.
Is sad.
No chocolate.
No tobac.
At least I is no latvian.
Go to America for better life.
Potato is funny.
Want home.
Is sad.
Ystäväni Lihavan latvialaisvitsit
people say chocolate is best substitute for sex
i remember i have chocolate once when child
not know about sex then
now, no sex, no chocolate
is sad, but is very latvian
try boot windows 3.11 but there is no enough ram
trade computer for potato
hungry again tomorrow
is sad
get job working at potato farm
too weak for work
no get potato
so hungry
also is cold
oh well, at least there is potato
o wait, no potato
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Hassuttelupläjäys
Luin uutisista, että joku on nimennyt koiransa Rölliksi (Rölliä joku oli luullut karhuksi, koska onhan nyt koira aika karhun näköinen eläin). Minusta kyseessä on eläinsuojelurikos, koska yleinen ohjenuora on se, että älä ruoki rölliä.
Saukkolan Esson jenkkiburgerin hinta on noussut kymmeneen euroon. Toivottavasti burgeri on suolainen, koska hinta ainakin on suolainen.
Tiedemiehet eivät ole oikeasti kovin viisaita, koska markkinoilla ei ole edelleenkään kestäviä sukkahousuja.
Saukkolan Esson jenkkiburgerin hinta on noussut kymmeneen euroon. Toivottavasti burgeri on suolainen, koska hinta ainakin on suolainen.
Tiedemiehet eivät ole oikeasti kovin viisaita, koska markkinoilla ei ole edelleenkään kestäviä sukkahousuja.
Ruokailu
Eilen istuin hartaassa seurassa ja kuuntelin heidän juttujaan ruokailusta. He kauhistelivat nykymaailman meininkiä, jossa syödään vähän kenen seurassa sattuu.
"Kyllä ruokailu on parisuhteessa elävän miehen ja naisen välinen asia. Ei ole oikein se, että keneltä tahansa vastaantulijalta kysyy, että lähdetkö mun kanssa syömään."
"Ja siis käsittämätöntä, jotkut syö yhdessä jopa ennen avioliittoa, voitteko kuvitella?"
"Tyttöystävä tietää, että joskus syön yksin, mutta se on sellainen vaiettu, häpeällinen salaisuus."
"Mun avovaimo jos sais tietää, että syön siltä yksin salaa, ni kyllä helvetti repeäis."
"Ja siis hyi, jotkut syö ryhmässä!"
"Ja julkisella paikalla!"
"Ja julkisella paikalla ryhmässä!"
"Ei ole tosirakkautta se, jos toisen kuin oman aviomiehen/-vaimon kanssa syö."
"Kyllä ruokailu on parisuhteessa elävän miehen ja naisen välinen asia. Ei ole oikein se, että keneltä tahansa vastaantulijalta kysyy, että lähdetkö mun kanssa syömään."
"Ja siis käsittämätöntä, jotkut syö yhdessä jopa ennen avioliittoa, voitteko kuvitella?"
"Tyttöystävä tietää, että joskus syön yksin, mutta se on sellainen vaiettu, häpeällinen salaisuus."
"Mun avovaimo jos sais tietää, että syön siltä yksin salaa, ni kyllä helvetti repeäis."
"Ja siis hyi, jotkut syö ryhmässä!"
"Ja julkisella paikalla!"
"Ja julkisella paikalla ryhmässä!"
"Ei ole tosirakkautta se, jos toisen kuin oman aviomiehen/-vaimon kanssa syö."
torstai 13. tammikuuta 2011
Lumenluonnin ABC
Kun nyt tässä ihmisiä alettiin vinkkailemaan tee-se-itse -asioissa, voin kertoa kokemukseni lumenluonnista ja nykäistä tähän malliesimerkin siitä, miten lumet luodaan oikeaoppisesti.
Tarvitaan: omakotitalon piha ja lunta ja lumikola.
Ensin valitaan lämpimät vaatteet. Toppahousut, maiharit, villasukat jaloissa. Lempipipo päähän tsemppaamaan, kivat lapaset, joiden ei tarvitse olla ne tähän käyttöön sopivimmat. Toppatakki vielä niskaan.
Lämmittely on tärkeää. Nosta syke ja verenpaine vapaavalintaisella nikotiinituotteella. Sitten mieti, että on järkevää asettaa lumikola lumihankeen niin, että se seuraavassa lumisateessa peittyy lumeen. Paikallista lumikola haromalla lapiolla sieltä täältä lumihangessa. Löytyi!
Ota hyvä asento, ala kolata. Tajua, että jossakin kohtaa lumikola on nostettava yli metrin korkeuteen saadaksesi lumet kinoksen päälle. Hyvää treeniä olkapäille! Tajua myös se, että suojasäällä muodostuneet urat ovat nyt jäässä. Töki lumikolaa uriin vauhdilla niin, että kehosi (vartalo, lantio, penis) osuu lumikolan metalliseen liikutteluosaan, jolle et edes tiedä nimeä. Hanskat kastuvat ja jäätyvät kiinni kolaan.
Mieti samalla, miksi auto on alunperin ajettu niin, että kolattavaa on enemmän. Jos sen ois ajanu toisinpäin, kolattavaa olisi 7 metriä. Nyt on tuplat. Jatka urakkaa. Totea, että nyt se auto varmaan pääsee tästä.
Aja auto kolaamattomalle alueelle jumiin. Tee lumityöt loppuun ja irrota auto (jatkokurssi).
Päätä muuttaa kerrostaloon tai hankkia traktori tai kiristää vuokranantajaa huolehtimaan pihan lumitöistä. Vuokranantaja lupaa huolehtia, kunhan vuokranmaksu on jatkossa täsmälleen ajoissa. Ok kiitos, mä kolaan tän pihan jatkossakin.
Tarvitaan: omakotitalon piha ja lunta ja lumikola.
Ensin valitaan lämpimät vaatteet. Toppahousut, maiharit, villasukat jaloissa. Lempipipo päähän tsemppaamaan, kivat lapaset, joiden ei tarvitse olla ne tähän käyttöön sopivimmat. Toppatakki vielä niskaan.
Lämmittely on tärkeää. Nosta syke ja verenpaine vapaavalintaisella nikotiinituotteella. Sitten mieti, että on järkevää asettaa lumikola lumihankeen niin, että se seuraavassa lumisateessa peittyy lumeen. Paikallista lumikola haromalla lapiolla sieltä täältä lumihangessa. Löytyi!
Ota hyvä asento, ala kolata. Tajua, että jossakin kohtaa lumikola on nostettava yli metrin korkeuteen saadaksesi lumet kinoksen päälle. Hyvää treeniä olkapäille! Tajua myös se, että suojasäällä muodostuneet urat ovat nyt jäässä. Töki lumikolaa uriin vauhdilla niin, että kehosi (vartalo, lantio, penis) osuu lumikolan metalliseen liikutteluosaan, jolle et edes tiedä nimeä. Hanskat kastuvat ja jäätyvät kiinni kolaan.
Mieti samalla, miksi auto on alunperin ajettu niin, että kolattavaa on enemmän. Jos sen ois ajanu toisinpäin, kolattavaa olisi 7 metriä. Nyt on tuplat. Jatka urakkaa. Totea, että nyt se auto varmaan pääsee tästä.
Aja auto kolaamattomalle alueelle jumiin. Tee lumityöt loppuun ja irrota auto (jatkokurssi).
Päätä muuttaa kerrostaloon tai hankkia traktori tai kiristää vuokranantajaa huolehtimaan pihan lumitöistä. Vuokranantaja lupaa huolehtia, kunhan vuokranmaksu on jatkossa täsmälleen ajoissa. Ok kiitos, mä kolaan tän pihan jatkossakin.
Tein itse ja säästin vol. 1
Kotikampaaja täällä päivää. Hennasin hiukseni ja leikkasin otsatukkani ihan itse seuraavin helpoin askelin! Hiusvaukatsokuvat!
Askeleet olivat seuraavat:
1. Osta "Fiery red"-hennajauhepaketti ja muhituta sitä puoli vuotta laatikossa.
2. Käy kampaajalla, maksa violeteista raidoista ja leikkauksesta 70 e ja osta 24 euron edestä shampoita pitääksesi violetin violettina.
3. Ihaile hiuksiasi, kunnes hennajauhe puolen vuoden päästä muistuu mieleen. Pohdi viisi minuuttia, pitäisikö hiukset hennata kirkkaanpunaiseksi vai pidättäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa kasvattaa omanväriset hiukset.
4. Perustele hennauspäätös lauseella "mutku mä haluuuuun!"
5. Testaa pieneen suortuvaan, tarttuuko henna violetteihin hiuksiin. Kolmen tunnin päästä toteat, että ei tartu ja olet sitä mieltä, että punaviolettipää on just se mitä haluat.
6. Muista, että suihku on rikki.
7. Kysy ystävältä saako tulla suihkuun.
8. Luvan saatuasi sovi aikataulut ja iske henna päähän.
9. Mene lumitöihin. Kun on suhteellisen valmista, aja auto paikkaan "josta sen varmasti saa liikenteeseen."
10. Pakkaa tavarat, myös pyyhe/kylpytakki, jotta ystävän pyyhkeet eivät punastuisi.
11. Kuumottele etukäteen, että pitää olla vähäpukeinen sellaisen ihmisen asunnossa, joka ei ole koskaan nähnyt sinua alasti. JA MITÄÄN SEKSUAALISIA MIELENKIINTOJA KYSEISTÄ IHMISTÄ KOHTAAN EI OLE JA MISSÄÄN NIMESSÄ EI HÄVETÄ KUN MAHA ROIKKUU JA TISSIT ON ERIPARIA JOS IHMETTELITTE!1
12. Kuumottele etukäteen hiuksista tulevaa tuoksua, jos vaikka poliisi pysäyttää.
12. Lähde hyvissä ajoin liikenteeseen.
13. Totea, että auto ei lähde pihalta.
14. Pyydä mies apuun.
15. Huomaa hetken päästä yhdessä miehen kanssa, että nyt sitä autoa ei ainakaan saa mihinkään.
16. Marttyroi, että nyt meni hankalaksi ja tää on ihan sun vika jos mun hiukset menee piloille ja ihan varmasti lämminvesivaraajasta loppuu vesi ja pilasit mun päivän.
17. Mene rikkinäiseen suihkuun valmiina taistelemaan jokaisesta hennahitusesta ihan jo sen takia, että olet antanut miehen ymmärtää, että kyse on juuri sellaisesta tilanteesta.
18. Pese hiukset ja huomaa, että se on helppoa.
19. Nosta katseesi ja totea, että hennämöhnää on noin puolen metrin korkeudella joka puolella pitkin seiniä, koska olet ollut kyykyssä raanan alla.
20. Mene miehen luo ja anna ymmärtää, että on hänen vikansa että hennaa on joka paikassa.
21. Siivoa ylimalkaisesti hennat pois suihkusta.
22. Odota, että hiukset kuivuvat ja mene kylpyhuoneeseen.
23. Havaitse, että lavuaariin on tippunut korkki, joka tukkii lavuaarin.
24. Etsi karhupumppua.
25. Ota korkki pois sukkapuikolla, kun karhupumppua ei löytynyt, ja tunne itsesi tosinaiseksi.
26. Ota käteen keittiösakset. Just ne, millä niitä alumiinitölkkejäkin on leikelty katkipoikkirikki.
27. Ala leikata otsatukkaa mahdollisimman vaikean mallin mukaan sillä ajatuksella, että ainahan tässä on oma otsis leikattu.
28. Tasoita lommot.
29. Tasoita lommojen tasoittamisesta aiheutuneet lommot.
30. Totea, että kyllä se tästä kynitystä lookista kasvaa. Ja lohduta itseäsi sillä, että nyt mun hienot kulmakarvat näkyy.
31. Tarkastele lommoista otsista ja oranssia tukkaa. Hyvin tehty!
Ja näin, kotiparturointi on suoritettu!
Askeleet olivat seuraavat:
1. Osta "Fiery red"-hennajauhepaketti ja muhituta sitä puoli vuotta laatikossa.
2. Käy kampaajalla, maksa violeteista raidoista ja leikkauksesta 70 e ja osta 24 euron edestä shampoita pitääksesi violetin violettina.
3. Ihaile hiuksiasi, kunnes hennajauhe puolen vuoden päästä muistuu mieleen. Pohdi viisi minuuttia, pitäisikö hiukset hennata kirkkaanpunaiseksi vai pidättäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa kasvattaa omanväriset hiukset.
4. Perustele hennauspäätös lauseella "mutku mä haluuuuun!"
5. Testaa pieneen suortuvaan, tarttuuko henna violetteihin hiuksiin. Kolmen tunnin päästä toteat, että ei tartu ja olet sitä mieltä, että punaviolettipää on just se mitä haluat.
6. Muista, että suihku on rikki.
7. Kysy ystävältä saako tulla suihkuun.
8. Luvan saatuasi sovi aikataulut ja iske henna päähän.
9. Mene lumitöihin. Kun on suhteellisen valmista, aja auto paikkaan "josta sen varmasti saa liikenteeseen."
10. Pakkaa tavarat, myös pyyhe/kylpytakki, jotta ystävän pyyhkeet eivät punastuisi.
11. Kuumottele etukäteen, että pitää olla vähäpukeinen sellaisen ihmisen asunnossa, joka ei ole koskaan nähnyt sinua alasti. JA MITÄÄN SEKSUAALISIA MIELENKIINTOJA KYSEISTÄ IHMISTÄ KOHTAAN EI OLE JA MISSÄÄN NIMESSÄ EI HÄVETÄ KUN MAHA ROIKKUU JA TISSIT ON ERIPARIA JOS IHMETTELITTE!1
12. Kuumottele etukäteen hiuksista tulevaa tuoksua, jos vaikka poliisi pysäyttää.
12. Lähde hyvissä ajoin liikenteeseen.
13. Totea, että auto ei lähde pihalta.
14. Pyydä mies apuun.
15. Huomaa hetken päästä yhdessä miehen kanssa, että nyt sitä autoa ei ainakaan saa mihinkään.
16. Marttyroi, että nyt meni hankalaksi ja tää on ihan sun vika jos mun hiukset menee piloille ja ihan varmasti lämminvesivaraajasta loppuu vesi ja pilasit mun päivän.
17. Mene rikkinäiseen suihkuun valmiina taistelemaan jokaisesta hennahitusesta ihan jo sen takia, että olet antanut miehen ymmärtää, että kyse on juuri sellaisesta tilanteesta.
18. Pese hiukset ja huomaa, että se on helppoa.
19. Nosta katseesi ja totea, että hennämöhnää on noin puolen metrin korkeudella joka puolella pitkin seiniä, koska olet ollut kyykyssä raanan alla.
20. Mene miehen luo ja anna ymmärtää, että on hänen vikansa että hennaa on joka paikassa.
21. Siivoa ylimalkaisesti hennat pois suihkusta.
22. Odota, että hiukset kuivuvat ja mene kylpyhuoneeseen.
23. Havaitse, että lavuaariin on tippunut korkki, joka tukkii lavuaarin.
24. Etsi karhupumppua.
25. Ota korkki pois sukkapuikolla, kun karhupumppua ei löytynyt, ja tunne itsesi tosinaiseksi.
26. Ota käteen keittiösakset. Just ne, millä niitä alumiinitölkkejäkin on leikelty katkipoikkirikki.
27. Ala leikata otsatukkaa mahdollisimman vaikean mallin mukaan sillä ajatuksella, että ainahan tässä on oma otsis leikattu.
28. Tasoita lommot.
29. Tasoita lommojen tasoittamisesta aiheutuneet lommot.
30. Totea, että kyllä se tästä kynitystä lookista kasvaa. Ja lohduta itseäsi sillä, että nyt mun hienot kulmakarvat näkyy.
31. Tarkastele lommoista otsista ja oranssia tukkaa. Hyvin tehty!
Ja näin, kotiparturointi on suoritettu!
Tilaa:
Kommentit (Atom)