Rysähtämällä siistiä

Olen sanonut itseäni monesti sotkuiseksi ihmiseksi sen perusteella, että asuntoni on sotkuinen. Eilen tajusin sen olevan väärin sanottu. Pidän siitä, että on siistiä ja tavarat ovat paikoillaan. Luonani on harvoin tällaista, koska olen rysäytyssiivooja.

Siivoaminen on kivaa. Mutta en halua siivota joka päivä kymmentä minuuttia. Se ei tunnu oikealta. Sen sijaan se, että päästää kämpän käsittämättömään kuntoon ja siivoaa 2-8 päivää yötä myöden on äärimmäisen kivaa.

Ensinnäkin tiskivuori on (hajua lukuunottamatta) ihanan haastava kohde. Miten teen tilaa yksiön keittokomeroon niin että saan edes toisen altaan käyttööni? Millaista hometta tämä astia kasvattaa, entä tämä? Luonnon monimuotoisuus omassa keittiössä! Joskus saan tosin napata toiseen käteen tiskiharjan ja toiseen käteen puukon, koska osa homeista on kehittänyt tietoisuuden ja puolustautuvat kynsin ja hampain. Kun olen tiskannut kaiken ja haudannut kuusijalkaiset homeolennot kerrostalon pihalle, asetan hedelmäkorin keittiöön, paistan kanelimaustetta uunissa (jonka olen luonnollisesti hinkannut raivolla puhtaammaksi kuin se käyttöönotettaessakaan oli) ja keittelen kahvit puhtaalla Moccamasterilla ja koen keittiöidylliä.

Rysäyssiivouksen tärkein osa on laittaa tavarat paikoilleen. Minulla on kolmevuotiaan lapsen keskittymiskyky, joten tuossa nurkassa on kesken neuleprojekti, tuossa olen askarrellut, kas, keskeneräinen piirrustus mäpä piirrän tän loppuun ai kaks tuntia meni jo alanpa katsoa Salaisia Kansioita, jos siellä ois vaikka kuusijalkaisista homeolennoista jotain!

Yleensä keksin vielä jonkun lisäproggiksen siivouksen lisäksi. Ja sen piirroksen lisäksi. Alan vaikkapa aakkostaa kirjojani tai käymään läpi valokuviani. Tämä tietysti hetkellisesti lisää sotkun määrää, koska kirjat tai valokuvat pitää levittää jo järjestetyille pinnoille. Ja sitten taas kohta onkin yksi siivouspäivä mennyt ja katselen taas Salaisia Kansioita, joissa ei ole vieläkään ollut homeolentoinfoa tai suoraa numeroa Mulderille.

Jossain vaiheessa ennen rysäyssiivousta olen havainnut, että olen taas hienosti lipsahtanut "päiväpeitto joka aamu sängyn päälle, ettei koirat tuo hiekkaa sänkyyn"-suunnitelmistani ja hiekkamäärästä voisi rakentaa kivan hiekkalinnan. Eli lakanat vaihtoon ja sängyn imuroiminen. Sitten tajuan, että jei, pyykinpesu se vasta kivaa onkin ja pesen kaikki pyykit pois. Pesen myös vaatteita, jotka ovat ehkä likaisia tai sitten eivät, mutta on tärkeää saada pestyä pyykkiä mahdollisimman paljon!

Loppuvaiheessa pääsee tekemään jo normaalia siivousta, eli pyyhkimään pölyjä, imuroimaan ja pesemään lattioita. Teen kaikki siivouksen perustoimenpiteet vähän sinnepäin, mutta voin hinkata tahriutunutta jalkalistaa hammasharjalla tuntikausia.

Lopulta kuitenkin asunto on siisti ja ihmettelen, että mitäs sitten. Noh, puhtaassa keittiössä on kivaa tehdä gourmeeta, joten likaan 3 kattilaa, 2 muoviastiaa ja vispilät ja jätskikoneen ja kaksi leikkuulautaa. Sitten aloitan puhtaalla pöydällä jonkun askarteluproggiksen. Ai niin, pitiks ne vaatteetkin selvittää taas? Pitäiskö ne kaikki levittää pitkin kämppää ja raakata mitä mahtuu ja mitkä ei ja mistä tykkää ja mistä ei ja mistä ei ole varma joten jätetään se tohon lattialle. Hei löysin kivan käsityöohjeen, missä mun langat, täällä, no missä just se yks pieni kerä harmaata on ja missä puikot? Ääh, en mä jaksa enää kutoa. Meen nukkuu.

Muutaman päivän päästä alan taas miettiä, että kohta pitäis siivota,  mutta en tee sitä ihan heti, etten menettäisi rysäyssiivousurakkaa, joka vaanii nautintoineen ihan nurkan takana.