Kuten jokaisen entryn lopussa näkyykin, nimeni on Eriika. Jep, Eriika. Yks ee, kaks iitä, yks koo.
"Mikä? Eerika?"
"Eikun Eriika. E-r-i-i-k-a."
"Miten se sanotaan?"
"Eriika. Just niinku kirjotetaankin."
Tässä vaiheessa yleensä keskustelukumppanini pää räjähtää.
"Siis... niinku Eriiiiiika?"
"No toi on eka vaihe kun alat opetella mun nimeä. Mut siis saa sanoa silleen lyhyemminkin, Erika. Mut Eerika on sit jo ihan toinen nimi mun mielestä."
"Mut siis... enksmä vaan voi sanoa sua Eerikaksi, eihän sillä oo väliä?"
Tässä vaiheessa taas minun pääni räjähtää.
"Joo, on ihan täysin sama miten mun etunimi sanotaan, sen takia on ihan sama yleensäkin, että ihmisillä on yleensä on edes toisistaan erottuva etunimi tai et jos vaik identiteetti rakentuu osittain sen ympärille tai vaikka se pikkuseikka, että pidän valtavasti oikeasta etunimestäni. Enkä yhtään olekaan tottunut tähän paskaan vuosien varrella."
Kaikkein eniten minua hämmentää se, että kun kirjoitan vaikkapa sähköpostin ja tilaan jotain tai kirjoitan Mustin&Mirrin uuden kanta-asiakaskortin hakemukseen nimeni, voi tilaus tai kortti tulla esim. Eerika- tai (vielä harvinaisemmalla) Eriikka-nimellä.
En mä tajua. Miten se voi olla noin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.