Ja sit tää sytyttäis nää tuikut

Minulla on tapana suunnitella asioita siihen malliin, että ihan niin kuin joskus toteuttaisinkin suunnitelmani erinäisistä asioista.

Esimerkiksi.

Laitan tuikkulyhtyjä joka paikkaan. Ja kynttilänjalkoja. Ripustan seinälle hienon koristevalon.
En ikinä polta tuikkuja. Tai kynttilöitä. En jotenkin muista ehdi jaksa. Valoa en laita päälle, "koska pitäis ryömiä tonne sängyn alle että mä saisin sen kiinni, miksi tässä ei voi olla sellasta katkaisinta kun siinä kalliimmassa valossa oli."

Ruokakauppaan tuhlaan omaisuuksia, koska kulinaristinen ravintolakokki elää minussa vahvana. Eli ostan ties mitä juustoja, erikoishedelmiä, aineksia jäätelöön ja juustokakkuihin... ja teen orgastista ruokaa? En. Syön metukkaa suoraan paketista, ostan turkinpippureita jälkkäriksi ja niin edelleen. Kahden kuukauden päästä löydän muumiotuneen papayan hedelmäkorista ja mietin olenko voodoopäissäni tilannut netistä kutistuneen pään vai mikä tää on.

Askartelen ja teen käsitöitä ahkerasti, siksi minulla on jatkuvasti täydentyvä lanka- ja muu askarteluroipekokoelma. Lue: otan ompelukoneen esille kahdesti vuodessa ja teen hutiloiden yhden hameen ja laukun per kerta joita en koskaan käytä ja silloin tällöin levitän askartelukamppeeni pöydälle ja totean, etten jaksa tehdä mitään työlästä tai että en mä nyt keksi mitään. Piirrän kangastussilla kirkkoveneen paitaani ja olen tyytyväinen.

Mustissa&Mirrissä menen usein jonkinlaisee psykoosiin ja kuvittelen olevani todella aktiivinen koiraharrastaja, tiedättehän, sellainen ärsyttävä, joten ostan kaikkea noutokapulasta koirien selkäreppuihin. Ja sitten ne kummittelevat tuolla koiratarvikekorissa, että pitäisi varmaan tehdä jotain.