Useimpia ihmisiä feissarit ärsyttävät. Elämässäni oli aika, jolloin kuuntelin feissareita. Tai no yhtä. Ainakin aloin tukea Amnestya (en tue enää). Minusta on mukavaa, kun ihmiset juttelevat minulle, mutta köyhänä opiskelijana en voi miellyttää kaikkia feissareita ja ne yleensä haluaa rahaa, jota minulla ei ole (vaikka olen shoppailemassa).
Useimmiten ihmiset feissarin näkiessään kääntävät katseensa pois, tihentävät askeliaan ja alkavat rukoilla ”älä tuu juttelee mulle, älä tuu juttelee mulle”. Jos feissari lähestyy, juostaan karkuun ja huudetaan ”apua, auttakaa kaikki!”.
On helpompikin tapa. Olin ollut edellisiltana ryyppäämässä (Onnelassa ilman meikkiä, miettikääpä sitä!) ja krapula + morkkis painoi mieltä. Olin matkalla pornokauppaan, töihin. Kävelin Hansaan ja siinä se oli. Feissari. Koska välillämme oli muutama metri, ehdin jo miettiä mitä sanoisin. Ja keksin just sen keinon, millä feissarin saa hiljaiseksi.
”Moi, oisko sulla hetki aikaa?”
”Nyt on niin kauhea krapula, et ei kyl pysty.”
Feissarin ilme vaihtui ylipirteästä myötätuntoiseksi ja hän sanoi hyvin vakavalla äänellä: ”mä ymmärrän.” Olen melko varma, että hän halusi halata minua juuri sillä hetkellä.
Sielujen sympatiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.