Anonyymi sienestäjä kertoo

Näin syksyisin eräs huolestuttava ilmiö nostaa päätään. Vanhat sukupolvet ovat jo tavastaan luopuneet, mutta valitettavasti tämä ilmiö ahmaisee nykyään nuortakin porukkaa mukaansa. Puhun tietenkin sienestämisestä, tuosta jokasyksyisestä aikasyöpöstä. Internethassuttelia sai tämän rankan, koskettavan haastattelun julkaistavaksi. Pian 27-vuotias sienestäjä haluaa pysytellä anonyymina kertoessaan varoittavan tarinansa siitä, kuinka koko elämä alkaa pyöriä sienestämisen ympärillä.

"Se alkoi ihan viattomasti. Tuli käytyä kaverin kanssa neljä vuotta sitten muutaman kerran sienessä. Ihan vaan, että kokeilee millasta se on. Ei mulla ollut aikeitakaan jäädä siihen koukkuun. Olihan sitä lapsena joskus sienestänyt ja tunsin joitakin sieniä. En mä ois arvannut, että siitä se lähtee luisumaan vakavaksi addiktioksi."
Sienestäjä huokaa syvään.
"Jos mä oisin nähny tulevaisuuteen, oisin lopettanu sienestämisen jo aikaisessa vaiheessa. Mutta kai sitä sitten vaan ajatteli, että enhän mä koukkuun jää ja tää pysyy aina ihan hallinnassa. Tänä syksynä mun oli se myönnettävä itselleni: mä olen koukussa sienestämiseen.

Miten addiktiosi näkyy?
"Näin syksyisin se on koko ajan mielessä. Katselee ajellessa metsään ja miettii, että löytyisköhän tuolta kanttarelleja tai suppilovahveroita. Tää on ollu paha syksy ku sieniä on ollu paljon. Kesän puolella alkaa jo katsella sillä silmällä, että onko ekat kanttarellit ois poimittavissa. Koko elämä alkaa pyöriä sienestämisen ympärillä, sitä saattaa sienestää monta tuntia per päivä, jos on hyvät apajat."
Sienestäjä hieroo silmiään. Silmänaluset ovat tummat ja katse on kuin ansaan ajetulla eläimellä.

Näytät melko väsyneeltä.
"Joo. On ollu aika rankkaa. Oon sienestänyt monta päivää putkeen. Sitten kun se ei lopu siihen, että käy metsässä ja tuo sienet kotiin, vaan sitten aletaan putsata sieniä, paistamaan niitä pakastuskuntoon ja tekemään sienikeittoa ja sienipiirakoita... Se on ihan hirveetä. Mitään muuta ei voi harrastaa ku sienestää. Kaikki aikaa menee sieniin."

Kertoisitko tyypillisen sienestyreissusi?
"Noh, sitä lähtee ensin ihan viattomasti 'nopeesti' sieneen. Aikoo kerätä vaan korillisen ja sit viettää loppupäivän kotona perheen kanssa. Sit lähtee metsään ja kävelee ja tuntuu siltä, että eihän täältä mitään löydy. Sitten kun näkee sen ekan suppilovahveroryppään.."
Tässä kohtaa sienestäjän katse lasittuu ja hänen silmäkulmansa alkaa nykiä.
"Siitä se sit alkaa. Joka puolella on suppilovahveroita, tai niinku me addiktit sanotaan, suppiksia. Yhtäkkiä sä näet niitä joka puolella ja huomaat ajautuvas vaan syvemmälle metsään koko ajan. Hetken päästä sulla on kori täynnä suppiksia, mutta sä et tiedä yhtään missä sä olet. Sit ku yrittää tulla takasin, löytää kotiin, sieniä löytyy lisää ja taas sä harhaudut. Ja kun kori on täynnä, sitä tunkee taskut ja kaikki täyteen suppiksia ja kanttarelleja. Lupaa itselleen, että nyt en ota enää yhtään ja silti sitä vaan tunkee taskuihin niitä sieniä. Pahimmillaan tekee niin, et ku pääsee kotiin, tyhjentää korin ja lähtee takas sienestää."

Miten perheesi suhtautuu tähän vakavaan addiktioosi?
"Mä en oikein osaa sanoa, kun en mä näe niitä ikinä kun mä vaan sienestän. Kai se on rankkaa. Ei ne viel oo puuttunu tähän mun touhuun, tykkäävät sen verran paljon sienikeitosta.

Mitä haluisit sanoa niille, jotka eivät vielä sienestä?
"Älkää alottako. Se alkaa niin viattomasti. Kun oppii tunnistaa ja löytämään yhden kolmen tähden sienen, sitä haluaa oppia tunnistamaan toisen ja pian sä reuhot kaikki päivät metsissä kolmen tähden sieniä etsien. Mullekin riitti joskus, että keräs ihan muutaman haaparouskun, mutta nyt kaman pitää olla ihan priimaa, suppiksia, kanttarelleja, kangashaperoita... Älkääkä missään nimessä viekö lapsianne sieneen. Munkin annettiin ymmärtää lapsena, että tää on ihan ok, välillä voi vähän sienestää. Ei se niin mee. Joko sä et oo sienestäjä tai sit sä oot sienestäjä. Välimuotoa ei oo, vaikka joku niin väittäiskin."

Kiitos haastattelusta, anonyymi sienestäjä.
"Kiitos."

Anonyymi sienestäjä nousee, vetää anorakin hupun tiukasti kiinni, nappaa sienikorin vierestään ja laahustaa väsynein askelin kohti lähimetsää hakemaan jälleen oman nautintonsa suppilovahverolöydöistä.