Letku pyllyssä kohti parempaa elämää

 (ehkä paras otsikkoni tässä blogissa, toim. huom.)

Rakastan yli kaiken lukea erilaisista puhdistavista paastoista ja laihdutuskuureista. Sana detox on ihana ja "kuona-aineet poistuvat elimistöstäsi" on kiva lause. Liittyy varmasti jotenkin rysäytyssiivousfilosofiaani ajatella, että "ois tosi kiva pitää tämmönen kahden viikon mehu-varsiselleripaasto ja saada kaikki kuona-aineet pois elimistöstä ja olla ilman kaikkea myrkyllistä niin kuin kahvia, tupakkaa ja alkoholia ja sit olla ihanan freesi ja elimistö ois puhdas ja täynnä enkelienergiaa ja koko maailma ois sen jälkeen yhtä auringonpaistetta!"

Ensinnäkin, en pidä auringonpaisteesta. Silloin tulee kuuma, hiki ja palan ja oksettaa ja auringonpistos ja blaargh.

Jos nyt tosissaan ajattelee asiaa, niin vihaan hörppiä kaikenlaisia yrttiteehässäköitä, olivat ne kuinka terveellisiä tahansa. Olen yrittänyt löytää hyvältä maistuvaa yrttiteereseptiä vuosikausia. Aina se maistuu kuitenkin lähinnä rehulta. Tai heinältä. Tai ruoholta (siis siltä ruoholta jota kasvaa takapihalla itsekseen, ei siltä, jota kasvatetaan vaatekomeroissa kerrostaloasunnoissa).

Olen myös kuullut pelkkiä kauhutarinoita glaubersuolasta ja sen nauttimisesta paastolla. Olen huono juomaan mitään pahaa. Ei kiitos. Plus että en muutenkaan haluaisi olla litkupaastolla. Tai tunkea letkua takapuoleeni, että sieltäkin poistuisi kuonat. Luotan enemmän suolistoni luonnolliseen tapaan poistaa asiat sieltä osastolta.

Ja jos paastoaa, pitäisi sen lisäksi, että heikottaa ja saa pelkästään juoda mehuja tai syödä litkua keittoa, olla ilman aamukahvia. Tai aamutupakkaa. Lopun päivää kyllä kestää ilman (tässä pieni itselleen valehteleminen), mutta asunnosta ei poistuta ennen tiettyä kofeiini- ja nikotiinitasoa elimistössä. Ok, joskus olen ilman kahvia. Silloin juon teetä, mutta sekin mustaa, ei sitä terveellisempää vihreää. Usein olen myös ilman tupakkaa, mutta tupakoinnin lopettaminen siksi aikaa, kun rääkkää itseään paastolla, ei tunnu kivalta ajatukselta. Tai sitten minut pitäisi sulkea esim. omaan häkkikellariini, etten ole vaarallinen itselleni tai muille.


Mutta Eriikat ovat kummallisia otuksia. Kun taas joku linkkaa jonkun detox-sivun netistä, olen innolla lukemassa ja huijaamassa itseäni, että joo, kyllä mä nyt taas tykkään tästä yrttiteestä.

Rysähtämällä siistiä

Olen sanonut itseäni monesti sotkuiseksi ihmiseksi sen perusteella, että asuntoni on sotkuinen. Eilen tajusin sen olevan väärin sanottu. Pidän siitä, että on siistiä ja tavarat ovat paikoillaan. Luonani on harvoin tällaista, koska olen rysäytyssiivooja.

Siivoaminen on kivaa. Mutta en halua siivota joka päivä kymmentä minuuttia. Se ei tunnu oikealta. Sen sijaan se, että päästää kämpän käsittämättömään kuntoon ja siivoaa 2-8 päivää yötä myöden on äärimmäisen kivaa.

Ensinnäkin tiskivuori on (hajua lukuunottamatta) ihanan haastava kohde. Miten teen tilaa yksiön keittokomeroon niin että saan edes toisen altaan käyttööni? Millaista hometta tämä astia kasvattaa, entä tämä? Luonnon monimuotoisuus omassa keittiössä! Joskus saan tosin napata toiseen käteen tiskiharjan ja toiseen käteen puukon, koska osa homeista on kehittänyt tietoisuuden ja puolustautuvat kynsin ja hampain. Kun olen tiskannut kaiken ja haudannut kuusijalkaiset homeolennot kerrostalon pihalle, asetan hedelmäkorin keittiöön, paistan kanelimaustetta uunissa (jonka olen luonnollisesti hinkannut raivolla puhtaammaksi kuin se käyttöönotettaessakaan oli) ja keittelen kahvit puhtaalla Moccamasterilla ja koen keittiöidylliä.

Rysäyssiivouksen tärkein osa on laittaa tavarat paikoilleen. Minulla on kolmevuotiaan lapsen keskittymiskyky, joten tuossa nurkassa on kesken neuleprojekti, tuossa olen askarrellut, kas, keskeneräinen piirrustus mäpä piirrän tän loppuun ai kaks tuntia meni jo alanpa katsoa Salaisia Kansioita, jos siellä ois vaikka kuusijalkaisista homeolennoista jotain!

Yleensä keksin vielä jonkun lisäproggiksen siivouksen lisäksi. Ja sen piirroksen lisäksi. Alan vaikkapa aakkostaa kirjojani tai käymään läpi valokuviani. Tämä tietysti hetkellisesti lisää sotkun määrää, koska kirjat tai valokuvat pitää levittää jo järjestetyille pinnoille. Ja sitten taas kohta onkin yksi siivouspäivä mennyt ja katselen taas Salaisia Kansioita, joissa ei ole vieläkään ollut homeolentoinfoa tai suoraa numeroa Mulderille.

Jossain vaiheessa ennen rysäyssiivousta olen havainnut, että olen taas hienosti lipsahtanut "päiväpeitto joka aamu sängyn päälle, ettei koirat tuo hiekkaa sänkyyn"-suunnitelmistani ja hiekkamäärästä voisi rakentaa kivan hiekkalinnan. Eli lakanat vaihtoon ja sängyn imuroiminen. Sitten tajuan, että jei, pyykinpesu se vasta kivaa onkin ja pesen kaikki pyykit pois. Pesen myös vaatteita, jotka ovat ehkä likaisia tai sitten eivät, mutta on tärkeää saada pestyä pyykkiä mahdollisimman paljon!

Loppuvaiheessa pääsee tekemään jo normaalia siivousta, eli pyyhkimään pölyjä, imuroimaan ja pesemään lattioita. Teen kaikki siivouksen perustoimenpiteet vähän sinnepäin, mutta voin hinkata tahriutunutta jalkalistaa hammasharjalla tuntikausia.

Lopulta kuitenkin asunto on siisti ja ihmettelen, että mitäs sitten. Noh, puhtaassa keittiössä on kivaa tehdä gourmeeta, joten likaan 3 kattilaa, 2 muoviastiaa ja vispilät ja jätskikoneen ja kaksi leikkuulautaa. Sitten aloitan puhtaalla pöydällä jonkun askarteluproggiksen. Ai niin, pitiks ne vaatteetkin selvittää taas? Pitäiskö ne kaikki levittää pitkin kämppää ja raakata mitä mahtuu ja mitkä ei ja mistä tykkää ja mistä ei ja mistä ei ole varma joten jätetään se tohon lattialle. Hei löysin kivan käsityöohjeen, missä mun langat, täällä, no missä just se yks pieni kerä harmaata on ja missä puikot? Ääh, en mä jaksa enää kutoa. Meen nukkuu.

Muutaman päivän päästä alan taas miettiä, että kohta pitäis siivota,  mutta en tee sitä ihan heti, etten menettäisi rysäyssiivousurakkaa, joka vaanii nautintoineen ihan nurkan takana.

Koiranomistajan ilot

Minulla on kaksi koiraa ja ne ovat kovin rakkaita. Mitenkään lapsenkorvikkeita eivät tietenkään ole, viittaus "rakkaat karvalapseni" ei vihjaa sinnepäinkään. Kokoan nyt tähän entryyn muutaman syyn miksi omat koirani ovat ah niin rakkaat ja hyödylliset.

1. Ilmainen yläselännaksautus
Kun jompikumpi näkee esim. 500 metrin päässä toisen koiran/ihmisen/koiran ja ihmisen, tapahtuu mukava rykäisy sinne suuntaan. Olkapää naksahtaa oikein mukavasti.
2. Turvallisuus
Koirani suojelevat minua ahkerasti. Esim. neljän aikaan Turun Sanomia jakava postimies on ilmeisesti melkoinen murhamies, koska koirat kokevat tärkeäksi herättää minut neljältä aamuyöllä siihen, että kyseinen postimies kulkee rapussa.
3. Ruokamyrkytyksiltä suojaaminen
Tässä koirani ovat erittäin tarkkoja. Jos unohdan hetkeksikin jotain herkästi pilaantuvaa, esimerkiksi lihaa, kauppakassiin lattialle tai matalalle pöydälle, koirani kokevat tehtäväkseen syödä nopeasti kyseisen terveysriskin, ettei minulle vain tule ruokamyrkytystä. Joskus ne tekevät tätä jopa henkensä uhalla, jos olen unohtanut suklaata jonnekin. Mitä omistautumista!
4. Damien-uhan minimointi
Toinen koirani on ehkä liikaa katsonut Omen-elokuvia, koska se karkottaa kaikki lapset läheltämme kulkiessamme ulkona.
5. Hengitysharjoituksista muistuttaminen
Vatsan päälle hyppääminen on hyvä muistutus siitä, että hengitysharjoituksia pitäisi tehdä useammin.