Jos olet mies ja et laukea et sitten niin millään = kova panomies.
Jos olet nainen, ja et laukea et sitten niin millään = frigidi.
Jos olet mies, etkä ole aina valmis seksiin = impotentti.
Jos olet nainen, etkä ole aina valmis seksiin = perusnainen.
Jos olet satunnaisia irtosuhteita harrastava mies = kova panomies.
Jos olet satunnaisia irtosuhteita harrastava nainen = huora.
Jos olet nainen ja et anna = pihtari.
Jos olet mies ja et pane kaikkea mikä liikkuu = impotentti.
Aika hienoa.
perjantai 30. syyskuuta 2011
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
tiistai 6. syyskuuta 2011
Vihan pistaasipähkinät
Drafteista löytyi tällainen viime talvelta. Oih tuota surkeaa päivää!
Minulla on ollut ihan paska päivä. Siis oikeasti. Olen mm. lyönyt pääni kaksi kertaa, kaatunut kerran, koira on karannut tielle, kastellut kelsiturkkini. Sen lisäksi kolmen viikon flunssani äityy taas pahemmaksi.
Koska ruoka on rakkautta, menin tuossa hetki sitten katselemaan ruokakaappeja. Ja siellä, siellä oli pistaasipähkinöitä. Ei hullumpaa, ehkä tämä päivä tästä paranee, sanoi ah niin naiivi internet hassutelia.
Pistaasipähkinät ovat hyviä. Todella hyviä. Aina on kuitenkin perse (there's always a butt).
Pistaasipähkinät maksaa. Jo taannoin markka-aikaan (johon me kaikki takaisin halajamme) pistaasipähkinät maksoivat 79 mk/kg. Huomioonottaen, että niissä on kuoret, hinta on melko happopitoinen.
Ja sitten kun siinä alkaa iloisena pistaasipähkinöitä syömään kuorestaan, raivo. Jotkut pistaasipähkinät ovat kokonaan kiinni. Toisissa on pieni rako ja siinä katkot hienot geelikynnet kun availet. Tai sitten suuhun laitat pähkinän ja kuoren rikot. Yleensä lopputuloksena se, että pähkinä sinkoaa lattialle ja suuhun jäävät rikkinäiset kuoret. Koira pinkaisee pähkinää syömään ja siinä sitten mietit, että kuoleeko koira jos se tuon pähkinän syö.
Ja iloisena siinä huomaat, että nyt kun olet 15 pähkinää sylkenyt lattialle, niin tuossahan on tosi avonainen kuori. Nostat sen ja voivvv, pähkinä on sieltä tippunut.
Kun olet kuluttanut koko pussin, olet myös kuluttanut pistaasipähkinäpussillisen kaloreita. Eli yhtä hyvää laihdutusruokaa kuin jäätelö. Jos joku tekee tällä rahaa, niin minulle osingot.
Tieraivo
Asun Turussa. Turku on kiva kaupunki. Turussa on paljon hyviä tyyppejä. Turku on mukavan kokoinen kaupunki: ei liian iso, mutta kuitenkin niin iso, että erikoisliikkeitäkin on jonnin verran.
Mutta yksi ihan pikkiriikkinen asia vaivaa lähestulkoon päivittäin. Ok, päivittäin. Mut vaan kerran päivässä. Okei, melkein koko ajan.
Turussa ihmiset ajavat kuin siat joille on tungettu pulloja berberiin.
Otetaas nyt tämmönen pieni kertaus liikennesääntöihin.
- Jos tulet tasa-arvoiseen risteykseen samaan aikaan kanssani ja olet tulossa oikealta minuun nähden, sinulla on etuajo-oikeus. Ihan oikeasti, saat ajaa siitä. En aja kylkeesi. Ihan rohkeasti vain! Ai, ei sitten? Viuhdot siellä ratin takana onnellisena, että mee sää nyt siitä. Huoh. Tilanne luisuu vastaavaksi kuin silloin kun kävelet kadulla vastaan jotain tyyppiä ja nyitte kumpikin hetken sivulta toiselle ennen kuin pääsette sanattomaan sopimukseen ohittamisesta. Autojen kanssa se vaan voi olla hippasen eri juttu. Jopa vaarallista, tiättekste?
- Jos annat tilaa ruuhkaisessa risteyksessä yhdelle henkilöautolle, luultavasti toinenkin punkee samaan väliin. Turha pultata ja soitella torvea.
- Älä älä saatana mene ruuhka-aikaan risteysalueelle ilman varmuutta siitä, että pääset risteysalueelta poiskin. Myllysillan uudelleenrakennus ja Aurasillan ruuhka neva forget.
- Vilkku on hieno ominaisuus autossa. Tämä kuulostaa vähän uskomattomalta, mutta se kertoo kanssa-autoilijoille jos olet kääntymässä johonkin! Ihan tosi juttu! Ja mietipä tätä, kun vaihdat kaistaa (ja ajat luonnollisesti ylinopeutta), saat vilkulla informoitua vilkulla muita autoilijoita ja vältettyä peltikolareita! Suosittelen myös taksikuskeille vilkun käyttöä.
Olen melko varma, että tällaisia tapauksia on useampia, mutta vaikka olen 100 km:n päässä Turusta ja autokin nököttää pihalla, olen sen verran valkohehkuisen tieraivon vallassa, että jätän tämän nyt tähän.
Ai niin.
Henkilökohtainen, herkkä kirje tähän loppuun.
"Sinä läskipersejätkä, joka olit tankkaamassa ennen minua, tässä protip: älä jumalauta puhu puhelimeen ja istu perseelläsi autossa kahta minuuttia kun muitakin olisi tankille menossa. Jos asia on tärkeä, niin aja se vitun citymaasturi parkkiin. Myönnän, että en itse käy töissä, mutta aikani on silti tärkeää. Stop wasting it."
Mutta yksi ihan pikkiriikkinen asia vaivaa lähestulkoon päivittäin. Ok, päivittäin. Mut vaan kerran päivässä. Okei, melkein koko ajan.
Turussa ihmiset ajavat kuin siat joille on tungettu pulloja berberiin.
Otetaas nyt tämmönen pieni kertaus liikennesääntöihin.
- Jos tulet tasa-arvoiseen risteykseen samaan aikaan kanssani ja olet tulossa oikealta minuun nähden, sinulla on etuajo-oikeus. Ihan oikeasti, saat ajaa siitä. En aja kylkeesi. Ihan rohkeasti vain! Ai, ei sitten? Viuhdot siellä ratin takana onnellisena, että mee sää nyt siitä. Huoh. Tilanne luisuu vastaavaksi kuin silloin kun kävelet kadulla vastaan jotain tyyppiä ja nyitte kumpikin hetken sivulta toiselle ennen kuin pääsette sanattomaan sopimukseen ohittamisesta. Autojen kanssa se vaan voi olla hippasen eri juttu. Jopa vaarallista, tiättekste?
- Jos annat tilaa ruuhkaisessa risteyksessä yhdelle henkilöautolle, luultavasti toinenkin punkee samaan väliin. Turha pultata ja soitella torvea.
- Älä älä saatana mene ruuhka-aikaan risteysalueelle ilman varmuutta siitä, että pääset risteysalueelta poiskin. Myllysillan uudelleenrakennus ja Aurasillan ruuhka neva forget.
- Vilkku on hieno ominaisuus autossa. Tämä kuulostaa vähän uskomattomalta, mutta se kertoo kanssa-autoilijoille jos olet kääntymässä johonkin! Ihan tosi juttu! Ja mietipä tätä, kun vaihdat kaistaa (ja ajat luonnollisesti ylinopeutta), saat vilkulla informoitua vilkulla muita autoilijoita ja vältettyä peltikolareita! Suosittelen myös taksikuskeille vilkun käyttöä.
Olen melko varma, että tällaisia tapauksia on useampia, mutta vaikka olen 100 km:n päässä Turusta ja autokin nököttää pihalla, olen sen verran valkohehkuisen tieraivon vallassa, että jätän tämän nyt tähän.
Ai niin.
Henkilökohtainen, herkkä kirje tähän loppuun.
"Sinä läskipersejätkä, joka olit tankkaamassa ennen minua, tässä protip: älä jumalauta puhu puhelimeen ja istu perseelläsi autossa kahta minuuttia kun muitakin olisi tankille menossa. Jos asia on tärkeä, niin aja se vitun citymaasturi parkkiin. Myönnän, että en itse käy töissä, mutta aikani on silti tärkeää. Stop wasting it."
Tilaa:
Kommentit (Atom)