Julistan heti alkuun, että olen erittäin epämuodikas. Pukeudun usein eriskummallisesti tai muuten vain niin että ihmiset tuijottavat ja kuiskailevat. Yläasteella vaatekaappini helmet olivat farkkukankainen stetsoni, isäni vanha flanellipaita ja leveälahkeiset farkut. Kruunasin koko komeuden niittikaulapannalla ja linttaan astutuilla bootseilla. Kirkkaan violetti luomiväri antoi viimeisen säväyksen. Muut ikäiseni pukeutuivat mm. tolppakenkiin (tiedättehän, paksut pohjat? Äitini sanoi niitä norsuntappokengiksi) ja kangashousuihin, jotka olivat tiukat ja joissa oli reisitaskut. Napapaidat olivat myös aika kova juttu. Minä olin silloin jo vähän erilainen ja edelleenkin pukeudun mieluummin kaikkeen muuhun kuin henkkamaukkaseppälä-settiin. Kerron nyt miksi.
Tiedättehän ne ihanat perheiden kuva-albumit, joissa isä ja äiti ovat pukeutuneet muodin mukaisesti ja kaikkia naurattaa iskän mursuviikset ja leveälahkeiset sammarit tai äidin ysärikukkamekko? Rakkaat muotiblogaajat, te olette mahdollistaneet sen, että jokainen maailman lapsi pääsee nauramaan kymmenen vuoden päästä teille. En tiedä tuleeko tämä yllätyksenä Hel Looksin kultaisille muoti-intoilijoille, mutta persoonallinen asu voi olla jotain muutakin kuin "Tein tämän hameen jätesäkeistä ja tämän neonvärisen paidan kanssa se on ihan mahtava bileasu" ja ihan oikeasti, teille nauretaan. Olen toki sitä mieltä, että kaikki saavat pukeutua juuri niin kuin haluavat, mutta... mutta.
Muoti. Muodikas pukeutuminen tarkoittaa vain yhtä asiaa: muoti menee pois muodista. Joten tämän päivän jätesäkkihame on huomispäivän jätesäkin täyte. Toisaalta, jos odotat 30 vuotta, se tulee uudestaan muotiin hieman muunneltuna, koska naamatetaan se (let's face it), muodilta ovat loppuneet aidot ideat jo joskus 80-luvun muotifiaskon jälkeen. Sen jälkeen kyse on vain kierrätyksestä ja kusetuksesta. Muoti on tapa saada ostamaan suhteellisen uuden tyyliset rytkyt joka kesä. Valkoinen on uusi musta kunnes hopeasta tulee uusi musta kunnes sininen on uusi musta ja sitten keltainen onkin uusi musta ja loppujen lopuksi musta on uusi musta.
Tämän hetken muoti on siitä anteeksiantavaista, että periaatteessa voit pukeutua ihan miten vain, kunhan lisäät joko kapeat farkut, hipsterlasit tai ylisuuren kaulaliinan ja heittelet sen kanssa päällesi mitä vain satunnaisia rytkyjä. Yksikin muotielementti antaa yhtäkkiä vapauden olla muodikas ja cool ja niin hipster että haluan heitellä kaikkia kananmunilla. Toki kananmuna voi olla tyylikäs rintamerkki siinä ihkussa järjettömän isossa kaulaliinassa ja onpahan ainakin maatuva se, koska ekologisuus hei! Sitten näpsäistään kiva kuva blogiin ja lisätään muotigurumainen selitys omasta asusta. Esimerkiksi näin:
"Pidän tästä kukallisesta hameesta, koska se on niin ihanan elävä. Helman yksityiskohdat saavat sen erottumaan näistä kirkkaankeltaisen ja mustan raidoittamista legginseistäni. Koko asuni teema on "Kukkia ja mehiläisiä", joten nämä ampiaissukkahousut tuovat lisää ulottuvuutta asuuni. Koska kesällä on ihana kävellä paljain jaloin puistoon piknikille, tämän asun kanssa en käytä kenkiä, olenhan hieman luonnonlapsi. Vihreä paita on yksinkertaisen kaunis, mutta kaipasi piristykseksi jotakin. Löysin tämän syvän koboltinsinisen jättikukkarintaneulan kirpputorilta. Huolettomasti kaulaan sidottu hopeinen huivi saa minut tuntemaan itseni glamööriksi piknikilläkin."
Eli toisin sanoen riiteleviä värejä, erilaisia kuoseja, vaara astua lasinsirpaleisiin kun imailee skumppaa puistossa ja syö ciabattaa tapenadella, pelottavan kokoinen kukkanen rintamuksessa kiinni ja kaikkea muuta kohtaan sotiva hopeinen huivi.
Sitä on tämän päivän muoti ja kiitän kaikkia muotiblogaajia siitä, että epämuodikas ihminenkin voi näyttää sukulaismuksuille sen, miten hassua 2010-luvun muoti oli.
